KAHDEKSASTOISTA LUKU.
Mr. Moodyn käynti pyhällä maalla.
Mr. Moodyn toimelijas henki sai vähän tilaisuutta lepoon. Hän koetti kyllä tunnollisesti pitää yhtä viikon päivää sapattina, mutta muuten oli hän melkein aina toimessa, paitsi hänen ollessaan matkoilla — ja niilläkin tunsivat ihmiset hänet ja kysyivät häneltä neuvoja hengellisissä asioissa, joita heiltä ei suinkaan kiellettykään. Myöhemmät vuodet monipuolisien koulujen, suurten yleisten kokousten ja muiden Kristuksen valtakunnan työhaarojen tuottamine toimineen soivat hänelle vielä vähemmän tilaisuutta joksikin aikaa vetäytymään toimekkaasta osanotosta niiden johtoon.
Keväällä vuonna 1892 pääsi Mr. Moody nauttimaan hyvin ansaittua lepoa ja sai samalla tilaisuuden tyydyttää hänessä kauvan kyteneen halun käydä pyhällä maalla. Edellisenä kesänä oli T:ri John Smith Edinburgista käynyt Amerikassa, muassaan koko joukko kutsumuksia skotlantilaisilta papeilta, jotka pyysivät Mr. Moodya vielä kerran käymään heidän maassaan. Hän jätti Amerikan lokakuussa 1891 ja piti talven ajalla yhdessä Sankeyn kanssa lyhyeitä kokouksia yhdeksässäkymmenessä yhdeksässä Skottlannin kaupungissa. Tämä oli Mr. Moodyn viimeinen käynti tässä maassa.
Huhtikuussa 1892 tarjosivat Mr. ja Mrs Peter M'Kinnon hänelle vapaan matkan Palestinaan. Hän kirjoitti äidilleen Pariisista: "Minulla on suuri halu nähdä tuo kullankiiltävä kaupunki". Vaimonsa ja nuorimman poikansa, Paulin, seuraamana yhtyi hän Roomassa matkakumppaneihinsa.
Roomassa oleskelustaan nautti Mr. Moody sanomattomasti. Jokaisessa paikassa, jonka voitiin todistaa olleen jonkinlaisessa yhteydessä apostoli Paavalin kanssa — Mr. Moodyn suurin sankari raamatussa, lähinnä Herraa Jeesusta — käytiin uskollisesti. Via Appiaa käytiin katsomassa, ja kun päästiin alkuperäiselle kivitykselle, tahtoi Moody että astuttaisi vaunusta ja käveltäisi jalan niillä kivillä, joilla Paavali oli astellut. Neron palatsin jäännökset Palatinilaisella kukkulalla vaikuttivat häneen paljon enemmän kuin Pyhä Pietarinkirkko tai joku muu nykyisen Rooman merkillisyyksiä.
Jätettiin sitte tuo ikuinen kaupunki selän taa ja purjehdittiin Port Saidiin. Heidän täytyi matkustaa Suezin kanavaa ales Ismailaan ja sieltä junalla Aleksandriaan. Aleksandriasta kirjoitti Moody:
"Olemme nyt lähellä sitä paikkaa, jossa Israelin lapset kulkivat, lähtiessään ulos Egyptistä. Maa on santaperäistä ja hedelmätöintä, mutta kanava on merkillinen, ja tuntuu muutenkin kummalliselta oleskella täällä Faraoonien, Moseksen, Aronin ja Josefin maassa".
Jerusalemiin tulonsa jälkeisenä päivänä, joka sattui olemaan palmusunnuntai, puhui hän uuden (Gordonin) Golgatan huipulta seuraavan tekstin johdosta: "Jerusalemin ympäri ovat vuoret, ja Herra on kansansa ympärillä, hamaasta nyt ja ijankaikkiseen", Ps. 125: 2, osoittaen samalla Hermonia, Öljymäkeä ja Moabin vuorta, jotka kaikki näkyivät siitä paikasta, jossa hän seisoi. Sittemmin saatiin tietää, että hän tietämättään oli puhunut keskellä erästä muhamettilaista kirkkomaata, joka synnytti pahennusta. Ei katsottu viisaaksi uudistaa koe, ja hän saarnasi senvuoksi seuraavana pyhänä eräässä syvänteessä kukkulan rinteellä. Sadottain ihmisiä kaikenlaisista kansa- ja uskontokunnista oli näissä kokouksissa läsnä.
Viikon päivät kuluivat käynteihin kaikissa muistettavissa paikoissa Jerusalemissa ja sen lähistössä. Yksi kokonainen päivä omistettiin Hebronille. Jerusalemissa olivat kaikki pyhät paikat liiaksi epävarmoja ja koristettuja miellyttääkseen häntä. Hänen lempipaikkojaan oli Öljymäki, jonne hän monasti palasi takaisin, ja tuo pieni Betanian kylä sen rinteellä. Täällä hän ainakin tiesi olevansa niillä paikoilla, joissa hänen Mestarinsa niin usein oli kulkenut.
Betaniassa hän pyysi tulkkiaan kysymään, löytyikö lasten joukossa ketään Marttaa tai Mariaa. Joukko lapsia omisti heti näiden nimien valtavat araapialaiset muodot. Kukaan ei pilasta nauttinut enemmän kuin Mr. Moody, kun sittemmin huomattiin, että useimmat näistä Martoista ja Marioista olivat poikia.
Kun ei Mr. Moody tainnut ratsastaa, niin ei hän voinut tehdä monta matkaa Palestinassa, mutta hän oli sangen innokas näkemään niin monta merkillisyyttä kuin mahdollista.
Jerusalemissa syntyperäiset lapset huvittivat häntä suuresti. Hänen tullessaan ulos hotellista, ympäröi häntä heti joukko repaleisia, pieniä araapeja, ja hän huvittelihe antamalla niille rahaa. Vanhemmatkin huvittivat häntä, ja hän puheli paljon heidän kanssaan kysellen heidän elintapojaan y.m. Viikon lopussa tunsi hän tarkoin kansan tavat, maanviljelyksen kannan, hallintotavan ja monta muuta asiaa.
Pääsiäisen jälkeisenä päivänä matkusti Mr. Moody seurueineen Egyptiin. Useita päiviä viivyttiin Kairossa, jossa pyramiidit ja muut merkillisyydet katsottiin. Ensimmäisellä viikolla toukokuussa suunnattiin matka Italiaan. Toukokuu kului matkoilla Neapelissa, Florensissa, italialaisilla järvillä ja Schweitsissä. Kuukauden lopussa hän oli jälleen Englannissa oltuaan sieltä kaksi kuukautta poissa, joka luultavasti oli pisin loma minkä hän oli nauttinut, sittenkuin hän seitsemäntoista vuotiaana poikana antautui kauppa-alalle. Eikä tämäkään lepo ollut yhtämittainen, sillä hän oli saarnannut Roomassa, Jerusalemissa, Kairossa, Neapelissa ja Pariisissa, toisinaan kahdestikin päivässä. Sitä paitsi oli hän tyydyttääkseen väsymättömiä englantilaisia ja amerikalaisia ystäviään, jotka hänen kaikkialla tunsivat, johtanut useita raamatunkeskusteluja. Sen lisäksi keskusteli hän mitä mahdottomimpien ihmisten kanssa kaikenlaisissa sopivissa ja sopimattomissa tilaisuuksissa heidän sielustaan.
"Mr. Moody", lausui eräs korkea-arvoinen nainen hänelle, "kenkään ei ole tällä tavalla minulle ennen puhunut".
"Sitte on aika jonkun se tehdä", vastasi Moody, ja heistä tuli hyvät ystävät.
Hänen käyntinsä pyhällä maalla oli aina elävästi hänen mielessään. Usein hän siitä mainitsi sekä yksityisissä keskusteluissa että yleisissä puheissa. Toiselta puolen häntä säälitti Palestinan nykyinen kurja asema, jonka hän piti ennustusten mukaisena; toiselta puolen katsoi hän ilolla eteenpäin kohti sitä aikaa, jolloin Messiaksen jalat vielä kerran tulevat Öljymäellä seisomaan.