Toinen kohtaus.
Sama seutu. Huone herttuan hovilinnassa.
(Thurio, Proteus ja Julia tulevat.)
THURIO.
No, mitä sanoi Silvia kosintaani?
PROTEUS.
Oo, hän on suopeampi entistään,
Mut vielä näkee teissä hiukan vikaa.
THURIO.
Kuin? Onko mulla sääret liian pitkät?
PROTEUS.
Ei, liian ovat hoikat.
THURIO.
Saappais' ehkä
Ne näyttäis vankemmilta.
JULIA (syrjään).
Kannuksinkaan
Ei lempi mene sille, jota inhoo.
THURIO.
Hän mitä sanoo muodostani?
PROTEUS.
Ett' on se heleä.
THURIO.
Se heila valehtelee: se on tumma.
PROTEUS.
On helmi heleä, ja sanotaan:
Mies tumma tyttöin silmissä on helmi.
JULIA (syrjään).
Niin, helmi, joka tyttöin silmät pilaa;
Ma ennen katson pois, kuin siihen katson.
THURIO.
Mut mitä pitää puheestani?
PROTEUS.
Pahaa,
Kun haastelette sodasta.
THURIO.
Mut hyvää,
Kun haastan rauhasta ja rakkaudesta?
JULIA (syrjään).
Mut parasta, kun rauhass' olla saa.
THURIO.
No, mitä sanoo miehuudestani?
PROTEUS.
Oi, herra, sit' ei pane kysymykseen.
JULIA (syrjään).
Ei tarviskaan, kun tietää, ett' on raukka.
THURIO.
Mut mitä sanoo syntyperästäni?
PROTEUS.
Ett' oivaa sukujuurta olette.
JULIA (syrjään).
Niin, oikein, oivaa narrin perijuurta.
THURIO.
Ja mitä sanoo omaisuudestani?
PROTEUS.
Niin, sitä surkuttelee.
THURIO.
Miksi niin?
JULIA (syrjään).
Siks että moinen aasi sitä omaa.
PROTEUS.
Siks että se on vieraan kädessä.
JULIA.
Kah, herttua tulee.
(Herttua tulee.)
HERTTUA.
Mitä kuuluu, Proteus?
No, mitä kuuluu, Thurio? Oletteko
Te nähneet Eglamouria?
THURIO.
En minä.
PROTEUS.
En minä.
HERTTUA.
Entä tytärtäni?
PROTEUS.
Emme.
HERTTUA.
Se tyttö siis
Valentin-roiston luo on paennut.
Ja Eglamour on mukana, se varma.
Molemmat veli Lorens kohtasi,
Kun metsän kautta hartauksissaan kulki;
Hän miehen tunsi, naista tunnusteli,
Mut alta naamarin ei oikein nähnyt.
Lisäksi tyttö Patrick-veljen luokse
Ripille aikoi tänään, vaan ei käynyt.
Kaikk' osoittaa, ett' on hän paennut.
Täss' älkää seisko siis ja juoruilko,
Vaan joutuin ratsun selkään! Yhtykäämme
Tuon vuorenrinteen luona, josta tie
Vie Mantuaan; he paenneet on sinne.
Mua joutuin, hyvät herrat, seuratkaa.
(Menee.)
THURIO.
Mut sepä vasta itsepäinen tyttö,
Kun onneansa pakenee! Ma seuraan,
Enemmän kostonvihast' Eglamouriin,
Kuin rakkaudesta houkkaan Silviaan.
(Menee.)
PROTEUS.
Ja minä rakkaudesta Silviaan,
En vihast' Eglamouriin, saattajaansa.
(Menee.)
JULIA.
Ja minä tätä rakkautt' estääkseni,
En vihasta sen uhriin, Silviaan.
(Menee.)