ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Lontoo. Loistohuone kuninkaanlinnassa.
(Torventoitauksia; sitten hoboijan soittoa. Toiselta sivulta tulevat kuningas Henrik, Glosterin herttua, Salisbury, Warwick ja kardinaali Beaufort; toiselta kuningatar Margareeta, Suffolkin taluttamana, York, Somerset, Buckingham y.m.)
SUFFOLK.
Niinkuin ma teidän majesteetiltanne
Sain Ranskaan lähteissäni toimeksi
Kuninkaan sijassa ja puolest' ottaa
Avioksenne kauniin Margareetan;
Niin kuuluisassa Toursin kaupungissa,
Sisilian ja Ranskan kuninkaan,
Orleansin, Calabrian, Bretagnen
Ja Alenconin herttuan, kuuden kreivin,
Kahdentoista paroonin ja kahdenkymmenen
Arvoisan piispan läsnäollessa,
Ma täytin työn ja vihille vein hänet,
Nyt nöyrästi ja notkistetuin polvin,
Englannin ja sen suurten loordein nähden,
Täss' oikeuteni häneen luovutan
Ma kuninkaalle, joka olemus on
Sen suuren varjon, jota edustin.
Parahin lahja, minkä antanut
On mikään kreivi: kaunein kuningatar,
Mi millekään on kuninkaalle tuotu.
KUNINGAS HENRIK.
Sa nouse! — Tervetullut, kuningatar!
En hellempää voi lemmen näytett' antaa
Kuin tämän hellän muiskun. — Elon herra,
Suo mulle hurskas, kiitollinen sydän!
Näiss' ihanissa kasvoiss' annoit mulle
Maailman täyden maallist' onnea,
Jos lemmen sopu yhteen liittää mielet.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Englannin valtias, armas puolisoni,
Mun aatosteni harras seurustelu —
Öin, päivin, maatessa ja valvoessa,
Hoviseuroissa ja rukousnauhan luona —
Kanssanne, kaikkein rakkain majesteetti,
Mua rohkaisuttaa tervehtimään teitä
Näin suorin sanoin, niinkuin äly neuvoo
Ja ylenriemullinen sydän käskee.
KUNINGAS HENRIK.
Jo näkö hurmas mun, mut sanain somuus
Ja puheen viisas majesteettisuus
Nyt ihmettelyn ilon itkuks muuttaa;
Niin riemua on sydän täynnä. — Loordit,
Iloinen tervehdys nyt armaalleni!
KAIKKI.
Eläköön kuningatar Margareeta,
Englannin onni!
(Torventoitaus.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Kiitos teille kaikin!
SUFFOLK.
Mylord protektori, jos suvaitsette,
Niin tässä ois se rauhansopimus,
Mik' Englannin ja Ranskan välillä
Puoleksitoista vuodeksi on tehty.
GLOSTER (lukee). "Imprimis, ovat Ranskan kuningas Kaarle ja William de la Poole, Suffolkin markkreivi, Englannin kuninkaan Henrikin lähettiläs, sopineet, että mainittu Henrik ottaa aviokseen neiti Margareetan, Napolin, Sisilian Ja Jerusalemin kuninkaan Reignier'n tyttären, ja kruunaa hänet Englannin kuningattareksi ennen ensintulevan toukokuun kolmattakymmenettä päivää. — Item, että Anjoun herttuakunta ja Mainen kreivikunta ovat luovutettavat ja jätettävät kuninkaalle, hänen isälleen" —
KUNINGAS HENRIK.
No, mik' on, setä?
GLOSTER.
Anteeks, majesteetti!
Vain äkkikohtaus joka mieltä kääntää
Ja silmää hämärtää, ett'en voi jatkaa.
KUNINGAS HENRIK.
Winchester setä, pyydän, jatkakaa.
WINCHESTER. "Item, on lisäksi sovittu, että Anjoun ja Mainen herttuakunnat ovat luovutettavat ja jätettävät kuninkaalle, hänen isälleen, ja että hän on lähetettävä perille Englannin kuninkaan omalla kustannuksella, ilman mitään myötäjäisiä."
KUNINGAS HENRIK.
Hyv' on. — Markkreivi, polvistu: sun teemme
Suffolkin ensimmäiseks herttuaksi
Ja miekan vyölles sidomme. — York lanko,
Me Ranskan hallinnosta vapautamme
Nyt teidät, kunnes puolitoista vuotta
On umpeen mennyt. — Kiitos, setä Winchester,
Gloster, York, Buckingham, Somerset,
Salisbury ja Warwick! Teitä kaikkia
Kiitämme tästä suosiosta, millä
Otitte vastaan kuningattaremme.
Pois tulkaa pitämään nyt tointa siitä,
Ett' aikaan saadaan joutuin kruunaus,
(Kuningas, kuningatar ja Suffolk menevät.)
GLOSTER.
Te uljaat päärit, maamme pylväät, teille
Nyt Humphreyn täytyy purkaa tuskansa,
Ja teidän tuska, koko maamme tuska.
Mitä? Henrik-veljenikö sotiin uhras
Nuoruuttaan, voimaansa ja rahaa kanssa?
Niin usein lepäsikö taivasalla
Kesähelteessä ja talvipakkasessa
Perimysmaansa, Ranskan, voittaakseen?
Ja veljenikö Bedford vaivaa näki
Älyllä säilyttää min Henrik voitti?
York-urho, Salisbury, Somerset, Buckingham
Ja uljas Warwick, syvät naarmunneko
Te saitte Ranskassa ja Normandiessa?
Ja setä Beaufortko, ja minä itse,
Ja valtakunnan viisas neuvoskunta,
Näin kauan mietimme ja neuvospöydäss'
Yöt päivät sinne tänne tuumailimme,
Mitenkä pitää Ranska kurissa?
Ja kuningasko lasna Pariisissa
Kruunattiin vihollisen uhallakin?
Nää vaivat, tämä kunniako tyhjää?
Henrikin voitot, valppaus Bedfordin
Ja teidän työt ja meidän neuvot tyhjää?
Englannin päärit, häpeällinen
On rauha tää ja turmaks tämä liitto:
Nimenne aikakirjoista se pyyhkii,
Pois raapii kunnianne kirjoitukset,
Kukistaa Ranskan valloituksen muistot,
Hävittää kaikki olemattomiin.
KARDINAALI.
Mitä, lanko, tämä kiivas puhe tietää
Ja tämä laajan laaja todistelu?
Ranska on meidän ja se pidetään.
GLOSTER.
Niin kyllä, herttua, pidetään, jos voidaan;
Mut nyt se mahdotonta on. Tuo Suffolk,
Tuo vasta-tehty herttua, joll' on ohjat,
Anjoun ja Mainen antaa pois Reignier'lle,
Räsykuninkaalle tuolle, jonka arvoon
Ei hyvin sovi hoikka kukkaronsa.
SALISBURY.
Niin, kautta Sen, jok' edestämme kuoli,
Ne oli Normandian avaimet! —
Mut Warwick, uljas poika, miksi itket?
WARWICK.
Surusta, ett' on ijäksi ne menneet;
Jos viel' ois toivoa, niin miekka verta
Nyt vuotais, eikä silmä kyyneleitä.
Anjou ja Maine! Ne itse valloitin,
Omalla tuolla kädellä ne otin
Ja kaupungitko, jotka voitin haavoin,
Takaisin annetaan nyt rauhankaavoin?
Mort Dieu!
YORK.
Tuo Suffolk herttua läkään tukehtukoon,
Kun tämän sankar-saaren maineen raiskas!
Sydämmen multa Ranska raastaa saisi,
Ennenkuin moiseen liittoon suostuisin.
Englannin kuninkaat on, tietääkseni,
Vaimoillaan aina saaneet suuret perut,
Ja meidän Henrik omaans' antaa pois
Saadakseen vaimon, jok' on tyhjän tyhjä.
GLOSTER.
Somapa sutkaus, ennen kuulumaton,
Ett' oli koko viidestoista osan
Kuletuskuluiks Suffolk vaatinut!
Ois jäänyt Ranskaan, nälkään kuollut Ranskaan,
Ennenkuin —
KARDINAALI.
Lord Gloster, kiivastutte liiaksi;
Se oli majesteetin oma tahto.
GLOSTER.
Lord Winchester, ma hyvin teidät tunnen;
Puheeni se ei teitä harmita,
Vaan läsnä-oloni on haitaks teille.
Viha pyrkii maalle; kiukkus, pöyhkä pappi,
Se kuultaa kasvoistasi; jos jään tänne,
Niin alkaa jälleen vanha toramme. —
Hyvästi, loordit! Muistakaa mun sanoneeni,
Ett' ennen pitkää mennyttä on Ranska.
(Menee.)
KARDINAALI.
Noin protektori poistuu kiukuspäissään.
Hän vihamieheni on, tiedätte,
Niin, jopa teidän kaikkein vihamies,
Ja hyvä ei lie liioin kuninkaalle.
Aatelkaa, ett' on valtaverta hän
Ja kruunun otaksuttu perillinen;
Keisarikunnan vaikk' ois Henrik saanut
Ja kaikki lännen vallat naimisellaan,
Niin olis sittenkin hän tyytymätön.
Varokaa, loordit, ettei mairesanoin
Hän teitä hurmaa; viisaat olkaa, valppaat.
Jos kansa häntä suosiikin ja kutsuu
Nimellä "Humphrey, hyvä herttua Gloster"
Taputtain käsiään ja huutain ääneen:
"Jes siunatkoon sit' armollista herraa!
Jumala hyvää Humphreyt auttakoon!"
Niin tämän suosin uhallakin varon,
Ett' on hän holhoojana vaarallinen.
BUCKINGHAM.
Ja miksi kuningasta holhotaan,
Täysikäinen kun on hän hallitsemaan?
Somerset lanko, minuun yhtykää,
Ja Suffolk herttuaan kaikki yksin miehin,
Niin pian Humphrey sijaltaan on syösty.
KARDINAALI.
Tää asia ei siedä viivytystä;
Suffolkin herttuan luokse heti lähden.
(Menee.)
SOMERSET.
Buckingham lanko, vaikka Humphreyn korska
Ja ylhä asema on kiusaks meille,
Niin tuota pöyhkää piispaa varokaamme.
Sen julkeus on sietämättömämpi
Kuin kaikkein maamme prinssein; jos Gloster
Viralta pannaan, niin hän tulee sijaan.
BUCKINGHAM.
Tai sinä taikka minä tullaan sijaan,
Humphreyn ja kardinaalin kiusalla.
(Buckingham ja Somerset menevät.)
SALISBURY.
Kopeus käy vallanhimon edellä.
Kun noilla huolena on oma etu,
Maan paras meidän olkoon huolenamme.
Ain' olen nähnyt, että Humphrey-herttua
On käyttäynyt kuin jalo ylimys;
Mut usein näin tuon pöyhkän kardinaalin —
Jok' enemmän on soturi kuin pappi,
Ja kopea kuin ois hän kaikkein herra —
Kiroovan, mässäävän ja elämöivän,
Niin kuin ei sovi esivallan miehen. —
Sa, Warwick poika, vanhuuteni lohtu,
Maineesi, suoruutesi, tarkkuutesi
Suurimman kansansuosion sulle hankki,
Lähinnä hyvää Humphrey-herttuaa. —
Ja, veli York, sun tekos Irlannissa,
Kun siellä suistit kapinalliset,
Ja viime työsi Ranskan sydämmessä,
Miss' olit kuninkaamme sijaisena,
Sun saattoi kansan suosioon ja arvoon. —
Me yhteishyvän puolest' yhtykäämme
Ja suistain ehkäiskäämme kaikin voimin
Niin Suffolkin kuin kardinaalin korskat,
Somersetin ja Buckinghamin pyyteet,
Ja Humphreyt' auttakaamme minkä voimme,
Niin kauan kuin maan hyväksi hän toimii.
WARWICK.
Niin totta kuin mua Jumal' auttakoon,
Niin kansani ja maani parast' etsin!
YORK (syrjään).
York samaa sanoo, syyllä suurimmalla.
SALISBURY.
Nyt joutua! On maine muuten mennyt.
WARWICK.
Maineko mennyt? Isä, Maine on mennyt,
Se Maine, jonk' omin mainein Warwick voitti
Ja puoltaa aikoi henkeen, kuolemaan.
Ei maine mennyt, isä; Maine se meni;
Mut taas sen voitan, vaikka surmakseni.
(Warwick ja Salisbury menevät.)
YORK.
Anjou ja Maine on myöty Ranskalle;
Pariisi mennyt; koko Normandia
On turvatonna nyt, kun nuo on poissa.
Suffolk on tehnyt rauhanpykälät;
Ne päärit hyväksyi, ja hyvillään
On Henrik, kun sai kaksi herttuakuntaa
Pois vaihtaa yhteen herttuan herttatyttöön.
En heitä moiti; mitä heidän siihen?
Ei omaans' antaneet he, vaan sun omaas,
Halvasta saaliinsa voi rosvo myydä,
Portoille antaa, ystäviä ostaa
Ja herroiks elää, kunnes kaikki loppuu;
Mut' syytön omistaja syrjäss' itkee
Ja onnetonna vääntää käsiään
Ja päätään pudistaa ja värjöttelee,
Kun saalis jaetaan ja viedään pois;
Ei tohdi omaans' ottaa, vaikk' on nälkä.
Niin York'kin istuu, purren hammasta,
Kun hänen maitaan kaupitaan ja myydään.
Englanti, Ranska, Irlanti ne ovat
Lihaani, vereeni niin liittyneet
Kuin sydämmehen Calydonin prinssin[1]
Althaean turmiokas kekäle.
Anjou ja Maine siis myyty Ranskalle!
Kirous! Ranskaa itselleni toivoin,
Samoin kuin vehmast' Englanninkin maata.
York vielä kerran vaatii omaansa,
Ja siksi pidän Nevillen puolta
Ja olen mielin kielin Humphreyn kanssa,
Ja kun näen ajan tulleen, vaadin kruunun:
Se on se kultapilkka, johon tähtään.
Lancaster ei saa oikeuttani ryöstää,
Ei lapsenkäsin kantaa valtikkaa,
Ei pitää valtadiadeemaa päässään,
Min pappis-oikut eivät kruunuun sovi.
Siis, hiljaa, York, siks kunnes aika kypsyy;
Varuillas ole, valvo, muut kun nukkuu,
Ja valtakunnan salaisuudet urki,
Siks kunnes, lemmen iloon kylläyneenä,
Henrik on nuoren morsionsa kanssa,
Englannin kalliin kuningattaren,
Ja Humphrey päärein kanssa riitaan tullut;
Korkeelle silloin nostan valkoruusun,
Jonk' armas tuoksu täyttävä on ilman,
Ja, Yorkin sukukilpi lipussa,
Käyn painiin Lancasterin suvun kanssa:
Vien hältä kruunun, potkikoon min voi;
Englannin halventaa se kirjakoi.
(Menee.)
Toinen kohtaus.
Sama paikka. Huone Glosterin herttuan asunnossa.
(Gloster ja herttuatar tulevat.)
HERTTUATAR.
Miks alas painuu puolisoni pää
Kuin tähkä Cereen raskaan painon alla?
Miks otsaans' suuri Humphrey rypistää,
Kuin valtain lemmet häntä vihoittaisi?
Miks katseesi sa mustaan maahan luot
Ja tuijotat, kuin huikeneisi silmäs?
Mitä sä näet? Kuninkaanko kruunun,
Jot' ympäröitsee mailman koko kiilto?
No, tuijota, ja kasvoillasi ryömi,
Siks kunnes päähäs saat sen kultarenkaan!
Ojenna kätes, tartu hohtokultaan!
Liianko lyhyt? Jatkoks ota minun.
Kun kahden olemme sen käsittäneet,
Niin kahden päämme pilviin nostamme,
Eik' enää silmämme niin alas painu,
Ett' edes vilkaisemme halpaan maahan.
GLOSTER.
Oi, rakas Noora, miestäsi jos lemmit,
Tuo vallanhimon syöpä karkoita!
Ja olkoon aatoskin, jos aattelen
Hurskaalle Henrik-kuninkaalle pahaa,
Mun viime huokaukseni päällä maan!
Mua viimeöinen julma uni painaa.
HERTTUATAR.
Mik' uni? Sano, niin ma palkinnoksi
Myös kerron kauniin aamu-uneni.
GLOSTER.
Tää virkamerkki kahdeks katkaistiin,
Tää sauvani; ken teki sen, en muista,
Mut, luulemma, se oli kardinaali,
Ja sauvan katkennaisiin nostettiin
Suffolkin herttuan, William de la Poolen,
Ja herttuan Edmund Somersetin päät.
Se uneni; ties Herra, mitä tietää!
HERTTUATAR.
Pah! Sitä vain se tietää, että se,
Ken Humphreyn huvipuistost' oksan taittaa,
Saa päällään julkeutensa sovittaa.
Mun untani nyt kuule, rakas Humphrey:
Ma istuin majesteetin paikalla
Westminster-kirkoss' istuimella, missä
Kuningas kruunataan ja kuningatar;
Ja Henrik polvistui, ja Margareeta,
Ja kruunun panivat mun päähäni.
GLOSTER.
Leonoora, nyt mun nuhdella sua täytyy:
Kopea vaimo, paha Leonoora!
Olethan valtakunnan toinen rouva
Ja protektorin oma rakas vaimo;
Iloa maallist' enemmän on sulla,
Kuin mitä ajatukses aavistaa.
Yhäkö noita juoniasi haudot,
Syöstäkses miehesi ja itsesi
Häpeän lokaan arvon kukkuloilta?
Pois, pois! En sua enää tahdo kuulla.
HERTTUATAR.
Mitä, puolisoni! Noinko Leonooraan
Sa kiivastut, kun uniaan hän kertoo?
Vast'edes pidän salass' uneni,
Niin vältän nuhteet.
GLOSTER.
Oi, älä suutu, leppynyt jo olen.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Lord protektori, kuninkaan on tahto,
Ett' oiti Sanct Albansiin hankkiutte
Kuninkaallisten kanssa haukanjahtiin.
GLOSTER.
Kyll', oiti. — Noora, haluatko mukaan?
HERTTUATAR.
Kyll', armas. — Kohta tulen jälestä.
(Gloster ja sanansaattaja menevät.)
Jälessä kuljen; eellä en voi käydä,
Kun Gloster on noin alhainen ja nöyrä.
Jos minä oisin mies ja herttua
Ja lähin kuninkaasta, niin nuo häijyt
Kompastuskivet raivaisin, ja tieni
Se päättömien niskain yli kulkis.
Mut vaimonakin tahdon näytellä
Osaani onnettaren näytelmässä. —
Sir John, miss' olet? Älä pelkää, mies:
Ei muita täällä, sinä vain ja minä.
(Hume tulee.)
HUME.
Kies'auksi teidän majesteetillenne!
HERTTUATAR.
Majesteetillenne? Olen armo vain.
HUME.
Mut taivaan armosta ja Humen neuvost'
On armon arvonimi suureneva.
HERTTUATAR.
Mitä sanot, mies? Oletko neuvotellut
Ovelan noidan, Kreeta Jourdanin,
Ja velhon, Roger Bolingbroken, kanssa?
He suostuvatko mua auttamaan?
HUME.
Luvanneet ovat — näyttää teille hengen,
Manalan mailta esiin loihditun
Jok' antaa vastuun kaikkiin kysymyksiin,
Joit' armon rouva tehdä suvaitsee.
HERTTUATAR.
Hyv' on. Ma mietin valmiiks kysymykset;
Ja kun Sanct Albansista palaamme,
Niin toivon ett' on kaikki toimitettu.
Tuoss', ota palkkas; pidä lystiä,
Hume, noiden toimikumppanies kanssa.
(Menee.)
HUME.
Siis Humen tulee pitää lystiä
Tuon armon kullalla; no, se on varma!
Mut kuules, sir John Hume, sa luki suusi,
Siit' älä muuta päästä kuin vain — hm!
Tää toimi vaatii suurta salaisuutta.
Leonoora rouva antaa mulle kultaa,
Ett' toimittaisin hänen luokseen noidan;
No, kulta kelpaa, vaikka antais piru.
Kyll' uhraa mulle kultaa monet muutkin:
En väittää tohdi, että kardinaali
Ja suur' mies tuo, tuo uusi herttua Suffolk;
Mut siltä näyttää; ovat, totta puhein,
Kun armon suuret tuumat tietävät,
Palkanneet minut kukistamaan hänet
Ja taioill' aivot hältä hurmaamaan.
Sanotaan: kelpo konna itsens' auttaa;
Mut minun täytyy auttaa kumpaakin,
Niin kardinaalia kuin Suffolkia.
Hume, pidä varas, muuten heitä loukkaat,
Kun sanot heitä kelpo konniksi.
Niin on nyt laita: konnan Humen kautta
Lopulta, varon, herttuatar kaatuu;
Ja jos hän kaatuu, Humphreyn perii pahat;
Mut sama se, kun minä vain saan rahat.
(Menee.)
Kolmas kohtaus.
Huone kuninkaanlinnassa.
(Pietari ynnä muita armon-anojia tulee, anomuskirjat kädessä.)
1 ARMON-ANOJA. Hyvät herrat, pysykää esillä; lord protektori kulkee heti kohta tästä ohi, ja silloin me voimme antaa supliikkimme kirjallisesti.
2 ARMON-ANOJA. Niin, Herra häntä varjelkoon, hän on hyvä mies! Jessus häntä siunatkoon!
(Suffolk ja kuningatar Margareeta tulevat.)
1 ARMON-ANOJA. Tuossa hän tulee, luulemma, ja kuningatar hänen kanssaan. Minä olen ensimmäinen, se on varma.
2 ARMON-ANOJA. Takaisin, narri! Sehän on herttua Suffolk, eikä protektori.
SUFFOLK.
Mitä, mies? Tahdotko mitä minusta?
1 ARMON-ANOJA. Suokaa anteeksi, mylord, luulin teitä protektoriksi.
KUNINGATAR MARGAREETA (lukee otsakirjoituksen).
"Mylord protektorille!" Ovatko anomuksenne hänen ylhäisyydelleen?
Näyttäkää minulle: mitä sinun koskee?
1 ARMON-ANOJA. Minun on, teidän armonne luvalla, John Goodmania vastaan, lord kardinaalin palvelijaa, joka pidättää minulta taloni, maani, vaimoni ja kaikki.
SUFFOLK. Vaimosikin? Sepä jotenkin likentelevää, totta tosiaankin. — Entä teidän? — Mitä on tämä? (Lukee.) Herttua Suffolkia vastaan, joka on aidalla sulkenut Melfordin yhteismaan. — Mitä tämä tietää, herra konna?
2 ARMON-ANOJA. Voi, herra hyvä, minä olen vain köyhä anoja koko meidän porvariston puolesta.
PIETARI (tarjoten anomuskirjaansa). Mestariani Thomas Horneria vastaan, joka sanoi, että Yorkin herttua on kruunun oikea perillinen.
KUNINGATAR MARGAREETA. Mitä sanot? Onko herttua York sanonut, että hän on kruunun oikea perillinen?
PIETARI. Ettäkö mestarini on? Ei, totta totisesti; mutta mestarini se sanoi, että hän on, ja että kuningas on vallan-anastaja.
SUFFOLK.
Onko siellä ketään?
(Palvelijoita tulee.)
Ottakaa talteen tämä mies, ja pankaa heti oikeudenpalvelija noutamaan hänen isäntäänsä. — Kuulustelemme teitä lähemmin tässä asiassa, kuninkaan läsnäollessa.
(Palvelijat vievät pois Pietarin.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Ja te, jotk' armon turvaa etsitte
Lord protektorin armon siipein alta,
Uus tehkää anomus ja hälle viekää.
(Repii palasiksi anomuskirjan.)
Pois, roistot! — Suffolk, antaa heidän mennä.
KAIKKI.
No, mennään; tulkaa pois!
(Anojat menevät.)
KUNINGATAR MARGAREETA.
Sanokaa, Suffolk, tämäkö on tapa,
Tämäkö meno hoviss' Englannin?
Tää Britteinkö on saaren hallitus,
Tää Albionin kuninkaanko valta?
Mitä? Henrikinkö täytyy ijät kaiket
Tuon jörön Humphreyn holholainen olla?
Mull' onko arvo kuningattaren
Vain ollakseni herttuan alamainen?
Oi, tiedäs, Poole, kun sinä Toursiss' olit
Mun rakkauteni tähden keihäisillä
Ja Ranskan naisten voitit sydämmet,
Niin luulin, ett' on Henrikillä myös
Sun kaltaisesi miehuus, muoto, käytös.
Mut hurskaus vain mielessä on hällä
Ja isämeidät, helmirukoukset;
Uroinaan profeetat ja apostolit,
Aseinaan pyhät lauseet raamatusta,
Lukuhuone hällä turnauskenttänä
Ja pyhäin vaskikuvat lemmittyinä.
Vois kardinaalikokous hyvin tehdä
Hänestä paavin, viedä hänet Roomaan,
Ja panna päähän kolminaisen kruunun:
Se hänen pyhyydelleen sopisi.
SUFFOLK.
Huoletta, armo; niinkuin minä teidät
Toin tänne Englantiin, niin minä laitan
Myös niin, ett' Englannissa viihdytte.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Pait ylvää Glosteria meill' on Beaufort,
Tuo pöyhkä pappa, Somerset, Buckingham
Ja juro York; ja noista halvin mahtaa
Englanniss' enemmän kuin kuningas.
SUFFOLK.
Ja se, ken näistä kaikkein enin mahtaa,
Ei mahda enempää kuin Nevilit:
Ei pelkkiä ne ole päärejä
Nuo Salisbury ja Warwick.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Kaikki loordit
Ei puoleksikaan niin mua suututa
Kuin protektorin suurellinen vaimo.
Hän hoviss' ylvästelee yhtenään,
Naisliuta hännässä, kuin keisarinna
Hän oisi eikä herttua Humphreyn vaimo;
Hänt' outo luulee kuningattareksi;
Hameissaan herttuan tuloja hän kantaa
Ja sydämmessään meidän köyhyytt' ilkkuu.
Hänt' eikö eläissäni kosto tapaa?
Tuo alhaissyntyinen ja halpa ruosa
Kehaisi taannoin mielitietyilleen,
Ett' arkeisimman leninkinsä laahus
Isompi oli arvoinen kuin kaikki
Isäni maat, siks kunnes Suffolk antoi
Kaks herttuakuntaa hänen tyttärestään.
SUFFOLK.
Min' olen itse hälle ansan pannut
Ja asettanut vietelintusia;
Kun näiden ääntä kuulemaan hän laskee,
Niin siit' ei enää nouse teille kiusaks.
Hänt' älkää aatelko. Mua kuulkaa, armo,
Ja sallikaa mun antaa tässä neuvo:
Vaikk' emme kärsi kardinaalia,
Tok' yhtykäämme loordeihin ja häneen,
Siks ett' on Humphreyn päähän vihat saatu.
Mitä Yorkiin tulee, niin tuo viime kanne
Ei ole hälle varsin eduksi.
Näin vähittäin ne kaikki juuritamme,
Ja onnell' itse vallan johtoon käytte.
(Kuningas Henrik, York, Somerset, Glosterin herttua
ja herttuatar, kardinaali Beaufort, Buckingham,
Salisbury ja Warwick tulevat.)
KUNINGAS HENRIK.
En, loordit, välitä, ken siihen tulee,
Somerset taikka York, se mulle yhtä.
YORK.
York Ranskassa jos käyttäynyt on väärin,
Niin hänet hallituksest' evätkää.
SOMERSET.
Jos Somerset ei siihen arvokas,
York tulkoon hallitsijaks; minä väistyn.
WARWICK.
Te arvokasko olette vai ette,
Ei siitä riitaa; York on arvokkain.
KARDINAALI.
Vait, pöyhkä Warwick, paremmat kun haastaa!
WARWICK.
Sodass' ei Beaufort mua parempi.
BUCKINGHAM.
Sua paremmat on täällä kaikki, Warwick.
WARWICK.
Voi Warwick tulla parhaaks kaikista.
SALISBURY.
Vait, poika! — Sano mulle, Buckingham,
Miks Somerset ois siihen parempi.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Siks, tieten, että kuningas niin tahtoo.
GLOSTER.
Kuningas kyllin vanha on, ett' itse
Voi äänestää; tää ei lie naisten tointa.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Jos kyllin vanha on hän, miksi, herttua,
Olette hänen protektorinsa?
GLOSTER.
Min' olen valtakunnan protektori;
Ja paikastani luovun, kun hän tahtoo.
SUFFOLK.
No, luovu siis, ja röyhkeytesi heitä.
Siit' asti kun sa tulit kuninkaaksi —
Ja kuka muu on kuningas kuin sinä? —
On yhteiskunta yhä hävinnyt.
Dauphin sai voiton tuolla puolen merta,
Ja maamme päärit on ja ylimykset
Sun valtiutes alla orjina.
KARDINAALI.
Kidutit kansaa; kiskomisillasi
Papiston kukkarotkin tyhjensit.
SOMERSET.
Rakennuskiihkosi ja vaimos korut
On valtiolta vienyt suuret summat.
BUCKINGHAM.
Julmuutes, rikoksia rangaistessas,
On sivuuttanut lain ja sinut itses
Lain valtaan jättänyt.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Jos tiedettäisiin,
Niinkuin sit' epäillään, kuink' olet myynyt
Maan virkoja ja Ranskan kaupungeita,
Niin pian päättömänä saisit juosta.
(Gloster menee. Kuningatar pudottaa viuhkansa.)
Viuhkani tänne! Etkö kuule, nukke?
(Antaa herttuattarelle korvapuustin.)
Ah! Tekö, rouva? Suokaa anteeksi!
HERTTUATAR.
Niin, minä, niin, sa pöyhkä ranskatar!
Jos kauniit kasvos saisin kynsiini,
Niin kymmenet mun käskyni ne tietäis.
KUNINGAS HENRIK.
Oi, täti, tyyntykää; se oli erhe.
HERTTUATAR.
Vai erhe! Katso etees, kuningas;
Hän viettelee sua, hypittää kuin lasta.
Vaikk' onkin miehet täällä housuttomat,
Niin ei Leonooraa kostamatta lyödä.
(Menee.)
BUCKINGHAM.
Lord kardinaali, Leonooraa seuraan,
Ja tarkkaan, miten Humphrey käyttäytyy.
Nyt eukko äksy on; ei piiskaa tarvis.
Hän ilmankin jo perikatoon laukkaa.
(Menee.)
(Gloster palaa.)
GLOSTER.
Nyt, loordit, vihaani kun lauhdutin
Kävelemällä linnan pihamaalla,
Puhumaan tulen valta-asioista.
Mitä tulee vääriin ilkisyytöksiinne,
Ne todistakaa, laki tuomitkoon.
Niin Jumal' olkoon mulle armias,
Kuin kuningas ja maa on mulle rakas!
Mut asiaan nyt käsill' olevaan, —
Ma sanoin, majesteetti, että York on
Sopivin Ranskan hallitsijaksi.
SUFFOLK.
Mut ennen vaalia mun suokaa näyttää
Kylliksi pätevillä todisteilla,
Miks York on kaikkein sopimattomin.
YORK.
Miks olen sopimaton, sanon sen:
Siks ensinkin, ett'en sua imartele;
Ja sitten, että, jos saan paikan minä,
Niin Somerset mua täällä viivyttää,
Pidättäin ohjeet, rahat, sotatarpeet,
Siks ett' on Dauphin jälleen saanut Ranskan.
Niin viimeinkin sain odottaa, siks kunnes
Pariisi saarrettiin ja nälkäytettiin.
WARWICK.
Sen minä todistan; niin rumaa työtä
Ei ole petturikaan maassa tehnyt.
SUFFOLK.
Vait, visapää!
WARWICK.
Sä, ylpeyden kuva,
Miks oisin vait?
(Suffolkin palvelijat tuovat Hornerin ja Pietarin.)
SUFFOLK.
Siks että tuoss' on mies,
Jok' on maanpetoksesta syytettynä.
Jumala suokoon, että York ois syytön!
YORK.
Ken sanoo petturiksi Yorkia?
KUNINGAS HENRIK.
Mit' aiot, Suffolk? Sano, keitä nuo?
SUFFOLK.
Kuningas armollinen, tämä mies
Maanpetoksesta mestariaan syyttää.
Näin kuului sanat: Richard, Yorkin herttua,
Englannin laillinen on kruunupää,
Ja teidän armonne vain anastaja.
KUNINGAS HENRIK.
Mies, sano, nuoko oli sanasi?
HORNER. Teidän majesteettinne luvalla en ole koskaan sellaista sanonut enkä ajatellut; Jumala on todistajani, että tuo konna on tehnyt väärän kanteen minua vastaan.
PIETARI.
Näiden kymmenen luuntynkän nimessä, hyvät loordit, vannon että hän niin
sanoi minulle ullakkokamarissa eräänä iltana, kun paraikaa kirkastimme
Yorkin herttuan asevaruksia.
YORK.
Katala, kurja ryötys, palkkaorja,
Ma petospuheistasi pääsi vaadin. —
Rukoilen, armollinen majesteetti:
Lain ankaruuden tuntea hän saakoon.
HORNER. Ah, mylord, hirttäkää vaikka minut, jos semmoista olen sanonut. Syyttäjäni on oppipoikani; ja kun häntä tässä taannoin rankaisin rikoksesta, vannoi hän polvillaan, että hän sen minulle kostaisi; siihen minulla on hyvät vieraat miehet. Armollinen majesteetti, älkää rehellistä miestä syöskö perikatoon konnan syytöksestä.
KUNINGAS HENRIK.
Kuink' oikein tässä tuomittaisi, setä?
GLOSTER.
Näin tuomitaan, jos tuomita saan minä:
Somerset tulkoon hallitsijaks Ranskaan,
Kosk' epäluuloon joutunut on York;
Ja noille aika määrätkää ja paikka,
Miss' aseill' asiansa ratkaiskoot,
Sill' ilmeinen on oppipojan häijyys.
Näin Humphrey tuomitsee ja se on oikein.
SOMERSET.
Ma nöyrimmästi kiitän, majesteetti.
HORNER.
Ja minä suostun kaksintaisteluun.
PIETARI. Voi, armollinen herra, minä en osaa taistella; Herran tähden, armahtakaa minua! Ihmisten pahuus nousee voimallisena minua vastaan. Jumala, ole minulle armollinen! En osaa pistoakaan pistää. Jesta varjele sentään!
GLOSTER.
Sun täytyy taistella, tai joudut hirteen.
KUNINGAS HENRIK.
Pois, tyrmään nuo! Ja kaksintaistelu
On ens kuun viimeisenä tapahtuva. —
Somerset, tule valmistaumaan matkaan.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Glosterin herttuan puutarha.
(Kreeta Jourdain, Hume, Southwell ja Bolingbroke tulevat.)
HUME. Tulkaa, hyvät ihmiset! tietäkää, että herttuatar odottaa lupauksienne täyttämistä.
BOLINGBROKE. Olemme siihen valmiit, herra Hume. Tahtooko hänen ylhäisyytensä nähdä ja kuulla loihtujamme?
HUME.
Tietysti; kuinkas muuten? Hän ei ole arkalasta kotoisin, hän.
BOLINGBROKE. Olen kuullut sanottavan, että siinä naisessa on voittamaton henki; mutta paras olisi, herra Hume, jos pitäisitte seuraa hänelle tuolla ylhäällä, sill'aikaa kuin me puuhaamme täällä alhaalla; siis pyydän, että nyt menette Herran nimeen ja jätätte meidät. (Hume menee) Muori Jourdain, kyyristykää maahan ryömillenne. — John Southwell, lue sinä; ja niin ryhtykäämme työhömme.
(Herttuatar ilmestyy ulkoparvelle.)
HERTTUATAR. Hyvin tehty, ystävät; tervetulleet, kaikki. Toimeenne vain! Mitä pikemmin, sen parempi.
BOLINGBROKE.
Huoletta, rouva! Noita aikans' arvaa.
Yö synkkä, musta, kammottava yö,
Yö, jolloin tuleen sytytettiin Troja,
Yö, jolloin huuhka huutaa, halli haukkuu
Ja aaveet liikkuu, haamut hautans' avaa,
Se aika paras meidän askareille.
Ei, istukaa! Pois pelko! Pyhään piiriin
Me loihtimamme aaveet kiinnitämme.
(He toimittavat noitatemppunsa ja piirustavat loitsupiirin.
Bolingbroke tai Southwell lukee: conjuro te etc.
Hirvittävää ukkosenjylinää ja salamoimista; sitten nousee
henki maasta.)
HENKI. Adsum.
KREETA JOURDAIN.
Asmath!
Jumalan kautta ijankaikkisen,
Min nimeä ja voimaa vapiset,
Nyt vastaa kyselmiini; täält' et pääse,
Ennenkuin puhut.
HENKI.
Kysy mitä tahdot. —
Oi, että kaikki tää jo lopuss' oisi!
BOLINGBROKE (lukee paperista).
Kuninkaast' ensin. Miten hänen käy?
HENKI.
Viel' elää herttua, Henrik, kukistajas[2]
Ja jälkees eloon jää ja miekkaan kaatuu.
(Sitä myöten kuin henki puhuu, kirjoittaa
Southwell vastauksen paperille.)
BOLINGBROKE.
Ja mik' on Suffolk-herttuan kohtalo?
HENKI.
Hän kuolee vesillä ja veteen hukkuu.
BOLINGBROKE.
No, entä herttua Somersetin vaiheet?
HENKI.
Varokoon linnoja;
Hän hiekkakedolla on turvatumpi,
Kuin missä linnat pilviin nousee.
Heretkää! Min' en kestä kauempaa.
BOLINGBROKE.
Pimeyteen vaivu, järveen palavaan!
Pois täältä, inha henki!
(Ukkosenjylinää ja leimauksia. Henki vaipuu maahan.)
(York ja Buckingham tulevat kiireellä, mukana vartijoita.)
YORK.
Kiinni nuo petturit ja niiden roskat!
Haa! noita-muori, sainko sinut kiikkiin? —
Te täällä, rouva? Kuningas ja maa
Täst' ovat puuhast' ylen kiitolliset.
Lord protektori hyvin varmaan korvaa
Näin kauniin työn.
HERTTUATAR.
Ei puolinkaan niin ruma,
Kuin sinun työsi kuningasta kohtaan;
Kopea herttua, sa syyttä uhkaat.
BUCKINGHAM.
Vai syyttä, rouva? Tunnetteko tätä?
(Näyttää hänelle paperin.)
Pois tyrmään nuo ja kukin erikseen! —
Te, rouva, tulette nyt meidän kanssa.
Sa, Stafford, ota hänet huostaasi. —
(Herttuatar astuu alas parvekkeelta.)
Nyt tulee armon pikkuvehkeet ilmi. —
Pois kaikki viekää!
(Vartijat vievät pois Bolingbroken, Southwellin y.m.)
YORK.
Buckingham, hyvin häntä peijasitte.
Soma juoni! Sille kelpaa rakentaa.
Mut katsokaamme pirun käsialaa.
Mitä hän kirjoittaa?
(Lukee.)
"Viel' elää herttua, Henrik, kukistajas,
Ja jälkees eloon jää ja miekkaan kaatuu."
Niin, ihan oikein:
Aio te, Aeacida, Romanos vincere posse.
No niin, ja sitte:
"Ja mik' on Suffolk herttuan kohtalo?" —
"Hän kuolee vesillä ja veteen hukkuu." —
"No, entä herttua Somersetin vaiheet?" —
"Varokoon linnoja:
Hän hiekkakedolla on turvatumpi,
Kuin missä linnat pilviin nousee."
Pois tulkaa, hyvät herrat!
On ennuksia työläs saada irti,
Ja työläs niit' on käsittää.
Nyt Henrik matkall' on Sanct Albansiin,
Ja tämän arvon-rouvan mies on myötä.
Nää sanomat on sinne saatava
Niin nopeaan kuin ratsu voi ne viedä:
Protektorille harmittava suurus.
BUCKINGHAM.
Mun suokaa, armollinen herttua.
Se viesti viedä, palkan toiveessa.
YORK.
Mieltänne myöten, loordi. — Tänne, hoi!
(Palvelija tulee.)
Mies, kutsu loordit Salisbury ja Warwick
Huomenna illanviettoon luokseni.
(Menevät.)