Neljäs kohtaus.
Huone Leonaton talossa.
(Hero, Margareeta ja Ursula tulevat.)
HERO. Ursula hyvä, herätä serkkuni Beatrice ja pyydä häntä nousemaan.
URSULA. Heti, neiti.
HERO. Ja käske hänen tulla tänne.
URSULA. Kyllä.
(Menee.)
MARGAREETA. Minusta tuo toinen kaulus olisi kauniimpi.
HERO. Ei, rakas Marketta, tämän minä pidän.
MARGAREETA. Toden totta, se ei ole niin soma, ja takaan että serkkunne on samaa mieltä.
HERO. Serkkuni on hupsu, ja sinä toinen; muusta en huoli kuin tästä.
MARGAREETA. Uusi hiuskoristeenne on erinomainen, jos vain tukkanne olisi hieman tummempi; ja hameenne on harvinaisen kuosikas, toden totta. Minä olen nähnyt Milanon herttuattaren hameen, jota on niin paljon kiitetty.
HERO. Sehän kuuluu olevan vallan verraton.
MARGAREETA. Uskokaa pois, se on vain yöpuku teidän hameenne rinnalla: kultaharsoa ja siinä leikkauksia, reunukset hopeata, helmiompeluita hihain pituudelta, riippahihat, paarretta ylt'ympäri, sisus sinistä kirjosilkkiä; mutta mitä hienoon, siroon, sievään ja erikoiseen kuosiin tulee, niin on teidän kymmenen kertaa enemmän arvoinen.
HERO. Suokoon Jumala minun ilolla sitä kantaa; sydämmeni on niin kumman raskas!
MARGAREETA. Se tulee kohta vielä raskaammaksi miehenne painosta.
HERO. Hyi sinua! Etkö häpeä?
MARGAREETA. Mitä sitte, neiti hyvä? Sitäkö että puhun kunniallisesti? Eikö avio ole kunniallista kerjäläistenkin kesken? Eikö herranne ole kunniallinen aviottomanakin? Minun olisi kai pitänyt sanoa — kaikella kunnioituksella — aviomiehenne. Kun ei vain kierot ajatukset vääristele suoraa puhetta, niin minä en kenellekään tuota pahennusta. Onko siinä mitään pahaa, että puhun miehen painosta? Ei tietenkään, jos se on oikea mies ja oikea vaimo; muussa tapauksessa olisi puheeni kevyttä eikä painavaa. Kysykää vain neiti Beatricelta, tuossa hän tulee.
(Beatrice tulee.)
HERO. Hyvää huomenta, serkku.
BEATRICE. Hyvää huomenta, rakas Hero.
HERO. Mikä sinun on? Puhuthan niin surkealla äänellä.
BEATRICE. Minussa on kaikki muut äänet nykyään epävireessä.
MARGAREETA. Antaa tulla sitä "lemmenpolskaa" ilman loppuliirutusta; laulakaa te, kyllä minä tanssin.
BEATRICE. Niin kantapäilläsikö? — Mutta, serkku, kello on jo viisi; aika on laittaa itsesi kuntoon. — Mutta minä olen todellakin kovin sairas. Hohhoo?
MARGAREETA. Minkä kaipuusta? Haukan, hevosen vai huonemiehen!
BEATRICE. Niin, alkavathan ne kaikki samalla kirjaimella: hoo!
MARGAREETA. Jos te ette ole uskostanne luopunut, niin ei enää voi purjehtia tähtien mukaan.
BEATRICE. Mitähän se houkko sillä tarkoittaa?
MARGAREETA. Minäkö? En mitään. Mutta antakoon Jumala jokaiselle, mitä hänen sydämensä toivoo.
HERO. Nämä hansikkaat lähetti kreivi minulle. Mikä suloinen tuoksu! Haistappas!
BEATRICE. Minussa on nuha, serkku, en voi haistaa.
MARGAREETA. Tyttö, ja nuhaa! No niin, voihan sitä vilustua.
BEATRICE. Heresta siunaa ja varjele! Kuinka kauan olet tuota älyn ammattia pitänyt?
MARGAREETA. Siitä saakka kuin te siitä luovuitte. Eikö se äly minua kaunista verrattomasti?
BEATRICE. Se ei ole oikein näkyvissä; sinun pitäisi kantaa sitä tanussasi. — Mutta minä olen todellakin sairas.
MARGAREETA. Ottakaa hiukan Carduus benedictus-keitosta ja pankaa sydämmellenne; se on parasta lääkettä sydämmen ahdistukseen.
HERO. Nyt pistit häntä ohdakkeella.
BEATRICE. Benedictus? Miksi Benedictus? Siinä ehkä piilee joku opetus siinä Benedictus-sanassa.
MARGAREETA. Opetusko? Ei, toden totta, minulla ei ollut mitään opettavaista mielessä; tarkoitin vain tavallista Benedictus-ohdaketta. Luulette kenties, että minä luulen teitä rakastuneeksi. En, totta tosiaankaan, en ole sentään sellainen hupsu, että ajattelisin kaikkea, mikä päähän pistää; eikä päähäni liioin pistä ajatella kaikkea, mitä voisin. Sillä, toden totta, vaikka pääni puhki ajattelisin, en voisi ajatella, että te olisitte rakastunut tai tulisittekaan rakastuneeksi. Ja kuitenkin, semmoinen se Benediktkin oli, mutta hän on nyt tullut ihmisiksi, hän. Hän vannoi ettei ikinä menisi naimisiin, ja nyt hän kuitenkin, sydämmensä uhalla, syö mutisematta mitä eteen pannaan. Kuinka teidät saisi käännetyksi, sitä en tiedä; mutta minusta teillä on silmät päässä, niinkuin muillakin tytöillä.
BEATRICE. Mitä hölkkää se sinun kielesi nyt käy?
MARGAREETA. Ei se ainakaan väärään laukkaa.
(Ursula palajaa.)
URSULA. Neiti hyvä, joutuun pukeumaan! Prinssi, kreivi, signor Benedikt, Don Juan ja kaikki kaupungin hienot herrat ovat tulleet saattamaan teitä kirkkoon.
HERO. Auttakaa minua pukeumisessa, hyvä serkku, hyvä Marketta, hyvä Ursula.
(Menevät.)