Ensimmäinen kohtaus.
Seutu sama. Erään kaupungin katu.
(Cleomenes ja Dion tulevat.)
CLEOMENES.
Suloist' on ilmanala, lauhaa sää
Ja saari viljava, ja templi voittaa
Kehutkin kaikki.
DION.
Ihaninta oli,
Hurmaavaa ihan, taivaiset nuo puvut —
Niin niitä nimittäisin — sekä pappein
Vakava arvoisuus. Ja uhritoimi,
Kuink' ylevää se, ylimaallist' oli
Ja pyhää!
CLEOMENES.
Entä huumaava tuo jyry
Ja oraakelin ääni, joka pauhas
Kuin herranvoima ja niin valtas aistit,
Ett' aivan menehdyin.
DION.
Jos matkan tulos
Niin suotuinen on kuningattarelle —
Sen taivas suokoon! — kuin se oli meille
Suloinen, hauska, joutuisa, niin toivo
On saavutettu.
CLEOMENES.
Suur' Apollo kaikki
Parhaaksi kääntäköön! Nuo juonet, joilla
Koetaan kuningatar syyhyn saada,
Mua eivät miellytä.
DION.
Noin kiivaat toimet
Tekevät selvän kaikesta tai lopun.
Kun tietoon tulee ennus, jonk' Apollon
Pääpappi tähän lukitsi, niin varmaan
Jotakin kummaa ilmaantuu. — Hoi! Tänne
Ravakat ratsut! Kaikki hyvin käyköön!
(Lähtevät.)