Toinen kohtaus.
Seutu sama. Maantie lampurin majan läheisyydessä.
(Autolycus tulee laulaen.)
AUTOLYCUS.
Kun kukkima-aika on kielokin, —
Hei, helttuni vaan, ulos maailmaan! —
On vuoden aikakin herttaisin,
Veren tuopi se talvehen kalpeaan.
Kun valkenemassa ma paidan nään, —
Hei vaan, miten linnut ne laulaa vaan, —
Niin syyhyvän tunnen ma sormenpään:
Olutves' se on herkkua ruhtinaan.
Ja naakkain laulu ja rastasten
Ja liirutus leivonkin, — hei vaan! —
Se on soittona mulle ja heltullen',
Kun heinikossa me kiemaillaan.
Minä olen palvellut Florizel prinssiä ja herrastellut aikoinani hienossa sametissa; mutta nyt olen virkaheitto.
Mut tuotako, kultani, huolehdin?
Nyt kirkas on kuudanyö;
Minä maat sekä mannut kuljeksin,
Se mulla on mielityö.
Saa reppuri kulkea laukkuineen,
Ja saa sitä moni muukin;
Minäkin siis kulkurin virkaa teen,
Peri vaikkapa jalkapuukin.
Minun erityisyyteni on paitakauppa; kun haukka pesii, varokaa silloin pikku pesojanne. Isäni antoi minulle nimen Autolycus; hän oli, niinkuin minäkin, Mercuriuksen alla penikoittu, ja hänkin se tuollaisia turhanturhia pikkukaluja näpisteli. Arpapelistä ja porttoloista olen nämä hetaleet saanut; ja ainoa tulolähteeni on viaton taskuvarkaus. Hirsipuut ja kuoliniskut ovat valtateillä liiaksi mahdissa; selkäsauna ja hirttämys ovat minulle kauhistuksena; mitä tulevaan elämään tulee, niin niistä ajatuksista pääsen nukkumalla. — Saalis, saalis!
(Nuori paimen tulee.)
NUORI PAIMEN. Annas kun lasken: — joka yhdestoista jäärä — kahdeksankolmatta naulaa; kahdeksankolmatta naulaa — punta ja muutamia killinkejä; tuhat viisisataa kerittyä — mitä tekee niiden villat?
AUTOLYCUS (syrjään). Jos ansa pitää, niin on kurppa minun.
NUORI PAIMEN. Tästä en saa selkoa ilman laskulautaa. — Annahan olla: mitä pitikään minun ostaa keritsijäisjuhlaamme? "Kolme naulaa sokeria, viisi naulaa korintteja, riisiryynejä", — mitä se tuo sisareni riisiryyneillä tekee? Mutta isäni on hänet pannut juhlan emännäksi, ja hän osaa käskeä, hän. Hän on sitonut neljäkolmatta kukkavihkoa keritsijöitä varten; he ovat kolmiäänen laulajia kaikki, ja hyviä laulajia, vaikka useimmat ovat tinuria ja paasia, yksi vain puritaani, joka laulaa virsiä säkkipillin säestyksellä. Sitten: "sahramia omenatorttujen keltaamiseksi, muskottikukkaa, taatelia" — ei, sitä ei ole listassani — "muskottipähkinöitä seitsemän, yksi tai kaksi pötköä inkivääriä" — mutta ne minä varaan itselleni — "neljä naulaa väskynöitä ja sama määrä rusinoita".
AUTOLYCUS. Voi mua, ett'en olisi syntynytkään!
(Kiertelee maassa.)
NUORI PAIMEN. Mitä, mitä, Herran nimessä?
AUTOLYCUS. Apua, apua! Riistäkää vain yltäni nämä ryysyt; ja sitten kuolema, kuolema.
NUORI PAIMEN. Voi, ihmisparka! Parempi, että saisit enemmän ryysyjä verhoksesi, kuin että nuokin vähät menettäisit.
AUTOLYCUS. Ah, herraseni, niiden ryöttäisyys vaivaa minua enemmän kuin ne lyönnit, joita sain, ja niitä tuli jämeitä ja miljoonittain.
NUORI PAIMEN. Mies parka! Miljoona lyöntejä, se lienee jo hyvinkin paljon?
AUTOLYCUS. Minut ovat ryöstäneet ja piesseet; rahani ja vaatteeni ovat vieneet ja jättäneet nämä ruokottomat ryysyt sijaan.
NUORI PAIMEN. Ketkä? Hevosmiehetkö vai jalkamiehet?
AUTOLYCUS. Jalkamiehet, herra hyvä, jalkamiehet.
NUORI PAIMEN. Niin kylläkin, jalkamiehet; sen näen vaatteista, jotka ovat sinulle jättäneet; jos tuo on hevosmiehen nuttu, niin on se monta kuumaa nähnyt. Annahan kätesi, niin autan sinua jaloillesi; kas niin, kätesi tänne!
(Auttaa häntä nousemaan.)
AUTOLYCUS. Varovasti, herra, varovasti!
NUORI PAIMEN. Voi ihmisparkaa!
AUTOLYCUS. Varovasti, herra, varovasti; pelkään että lapaluuni on sijoiltaan.
NUORI PAIMEN. No, kuinka on nyt laitasi? Voitko seisoa?
AUTOLYCUS. Varovasti, herraseni! (Varastaa rahakukkaron hänen taskustaan.) Varovasti! Olette minulle tehnyt oikein rakkauden työn.
NUORI PAIMEN. Tarvitsetko rahaa? Voisin antaa sinulle hiukkasen.
AUTOLYCUS. Älkää, hyvä, rakas herra, älkää; minulla on sukulainen parin kolmen virstan päässä tästä; olin juuri menossa hänen luokseen; häneltä saan rahaa ja kaikki, mitä tarvitsen. Älkää, älkää tarjotko minulle rahaa, se pahoittaisi mieltäni.
NUORI PAIMEN. Minkä sorttinen mies se oli, joka sinut ryösti?
AUTOLYCUS. Mies, joka hyvin tuntee neljän kuninkaan lakikirjat. Tiedän, että hän kerran on ollut prinssinkin palveluksessa. En voi sanoa, mistä hyveestä, mutta varma on, että hänet piestiin ulos hovista.
NUORI PAIMEN. Paheesta, tarkoititte kai; hyveitä ei hovista piestä ulos; niitä päin vastoin hyväillään, että sinne jäisivät, ja kuitenkin ne siellä vaan ohimennen pistäytyvät.
AUTOLYCUS. Niin, paheesta, tarkoitin. Tunnen sen miehen hyvin; hänestä tuli sitten marakatin kuljettaja ja sitten oikeudenpalvelija ja vihdoin maapoliisi; sitten hän pani ylös nukketeatterin, joka kuvaili tuhlaajapoikaa, ja nai kattilanpaikkurin lesken peninkulman päästä minun kodistani ja kartanostani; ja koeteltuaan kaikenmoiset rakkarinammatit rupesi hän vihdoin yksinomaan veijariksi. Olen kuullut häntä puhuteltavan nimellä Autolycus.
NUORI PAIMEN. Lempo hänet periköön! Taskuvaras, jumalauta, taskuvaras! Kulkee kaikki kirkkojuhlat, markkinat ja karhun tanssiaiset.
AUTOLYCUS. Aivan niin, herra, sama, sama mies. Se konna se mullekin nämä repaleet laittoi.
NUORI PAIMEN. Niin pelkuria konnaa ei ole toista koko Böhmissä. Jos vaan olisit tuikeasti häneen katsonut ja sylkenyt häntä silmiin, niin olisi hän juossut tiehensä.
AUTOLYCUS. Totta puhuen, en ole mikään tappelija; siinä kohden olen heikko, ja sen hän, piru olkoon, tiesi.
NUORI PAIMEN. Kuinka nyt on laitasi?
AUTOLYCUS. Paljon parempi kuin äsken, hyvä herra; voin seisoa ja käydä. Nyt jätän teidät hyvästi ja kävelen tästä hiljalleen sukulaiseni tykö.
NUORI PAIMEN. Saatanko sinua tielle?
AUTOLYCUS. Älkää, soma herra! Älkää, hyvä herra, älkää!
NUORI PAIMEN. Hyvästi siis. Minun pitää mennä ostamaan maustimia keritsijäisiimme.
AUTOLYCUS. Onnea vaan, rakas herra! (Nuori paimen poistua.) — Kukkarosi ei liene kyllin vari maustimien ostoon. Tulenpa kyllä minäkin sinne teidän keritsijäisiinne. Jos en tästä kepposesta haudo vielä toista samanlaista ja muuta keritsijöitä lampaiksi, niin pyyhittäköön minut kirjoista ja pantakoon nimeni hyveiden rekisteriin.
Hei, lakkaamatta nyt eteenpäin,
Yli vetten ja maan kuin haukka!
Mies reipas se kulkevi tietään näin,
Mut jälkehen jääpi raukka.
(Menee.)