Ensimmäinen kohtaus.
Belmont. Huone Portian talossa.
(Maroccon prinssi seurueineen, Portia, Nerissa ja muita
hänen seuralaisiansa astuu sisään. Torven toitotusta.)
MAROCCO.
Mua älkää halveksiko muodon tähden,
Se varjokas on puku kirkkaan päivän,
Jonk' olen naapuri ja heimolainen.
Mies tuokaa kaunein pohjolasta, missä
Jääpuikon tuskin sulaa Phoiboon liekki,
Ja teille mieliks isketämme koitteeks,
Punaisempaako veri mun vai hänen.
Näköni, nähkääs, neiti, säikyttännä
On urhoja; ja vannon kautta lemmen:
Lumonnut on se maani parhaat immet.
En tätä hipiää ma muuhun vaihtais
Kuin suosioonne, kuningatar armas.
PORTIA.
Ei nirsot tytön-silmän pyyteet yksin
Mun valintaani määrää, vaan sen lisäks
Tuo kohtaloni arvanheitto multa
Vapahan vaalin oikeuden kieltää.
Mut, jos ei ois mua isä rajoittanna,
Ja viisaudessaan määrännyt sen vaimoks,
Ken sillä lailla voittaa mun, kuin kerroin,
Te, jalo prinssi, minun silmissäni
Niin puhdas oisitte kuin joku toinen
Mun kosijoistani.
MAROCCO.
Ma kiitän siitä.
Lipasten luo siis, pyydän, minut viekää
Nyt onnen koitokseen. Tuon säilän kautta, —
Mi Sophin löi ja Persiankin prinssin,
Ja kolme kertaa Solimanin voitti —,
Masentaisin ma hurjimmankin katseen,
Rohkeinta miehen mieltä vastustaisin,
Imevät emäkarhun pojat veisin,
Ivaisin leijonaa, mi saalist' ärjyy,
Sun voittaakseni, neiti. Mutta, ah!
Kun Herkules ja Lichas arpaa lyövät,
Ken heist' on uljaampi, voi sattumalta
Heikompi käsi parhaan heiton heittää.
Näin voittaa palvelija Alcideen;
Myös minä, johdoss' onnen sokean,
Kadottaa voin, min huonomp' ehkä saapi,
Ja harmiin kuolla.
PORTIA.
Onnen kauppa täss' on;
Lain älkää valitko, tai vala tehkää;
Jo ennen valintaa: ett' ette koskaan,
Jos väärin valitsette, naisen kanssa
Puhele naimisesta. Miettikää siis.
MAROCCO.
En sitä tee; siis onnikauppaan suoraan.
PORTIA.
Ei, kirkkoon ensin; jälkeen puolisen —
Vast' alkaa koitos.
MARICCI.
Onni, apuhus
Ma luotan: siunaus tai kirous!
(Torven toitauksia; he lähtevät.)