Seitsemäs kohtaus.
Belmont. Huone Portian kartanossa.
(Torven toitotusta. Portia ja Maroccon prinssi
astuvat sisään, kumpikin seurueinensa.)
PORTIA.
Käy, vedä syrjään uutimet ja näytä
Jalolle prinssille ne kolmet lippaat. —
Nyt tehkää valintanne.
MAROCCO.
On kultaa ensimmäinen, siinä sanat:
"Ken valitseepi mun, saa mitä moni toivoo."
Hopeeta toinen, siinä lupaus:
"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi."
Lyijyinen kolmas, tyhmin varoituksin:
"Ken valitseepi mun, saa alttiiks antaa kaikki."
No, mistä tiedän, valitsinko oikein?
PORTIA.
Kuvani, nähkääs, yhdessä on niistä:
Jos valitsette sen, niin saatte mun.
MAROCCO.
Mua joku jumal' ohjatkoon nyt! Annas,
Ma luen uudestaan nuo kirjoitukset:
Tuo lyijylipas, mitä sanoo se?
"Ken valitseepi mun, saa alttiiks antaa kaikki."
Mist' antaa! Lyijystäkö? Lyijyst' alttiiks?
Se lipas uhkaa. Ken kaikk' alttiiks antaa,
Hän kalliin voiton toivossa sen tekee:
Kultainen miel' ei tyydy halpaan kuonaan.
En, lyijystä en mitään alttiiks anna.
No, entä hopea, tuo immen-karva?
"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi."
Mit' ansaitseepi? Maltapas, Marocco,
Vakaalla kädell' arvos punnitse.
Jos arvataan sua oman laskus mukaan,
Sa täyden ansaitset, vaan täysikään
Ei tuota neittä saamaan riittäne.
Mut ansioni epäilys se sentään
Vaan kurjaa itsen' alentamist' oisi.
Mit' ansaitsen ma? — He, tuon neitosen;
Hänt' onnen, syntyperän, luonnonlahjain
Ja kasvatuksen kautta ansaitsen,
Enimmin toki rakkauteni kautta.
Mitäpä, tuon jos suoraan valitseisin?
Mut kultalipast' ensin vielä katson:
"Ken valitseepi mun, saa mitä moni toivoo."
Se hän on: koko mailma häntä toivoo.
Maan ääristä tuot' eläväistä pyhää,
Lipasta tuota suutelemaan tullaan.
Hyrkanian korvet, Arabian jylhät,
Avarat salot valtateit' on, joita
Vaeltaa prinssit kauniin Portian luokse.
Ei meren valtakaan, min korska pää
Taivasta silmiin sylkee, estä noita
Upeita vieraita; ei, he vaan astuu,
Kuin puron poikki, kauniin Portian luo.
Näist' yks tuon taivahisen kuvan kätkee.
Vaan tokko lyijylipas? Kiron oma
Niin herja aatos! Liian tyhmää panna
Sen hikiliinaa hautahan noin halpaan.
Vai suljettu hän oisko hopeaan,
Min kymmenesti voittaa kirkas kulta?
Oi, syntist' ajatusta? Moinen helmi
On kultapuitteiss' aina. Englannissa
On raha, jossa enkelin on kuva
Painettu kultaan; vaan se päälläpäin on,
Mut tässä enkel' lepää kultavuoteen
Sisässä aivan. — Avain mulle tuokaa;
Tuon valitsen ma, käyköön kuinka käy!
PORTIA.
Siin' on; ja kuvani jos tuossa löytyy,
Niin olen teidän.
(Marocco avaa kultalippaan.)
MAROCCO.
Kirous! Mitä tämä?
Hyh! kuolleen raato, jonka silmäkuopass'
On kirjoitettu kääry! Luen sen.
(Lukee:)
"Kaikk' ei kultaa, näetten,
Jonk' on pinta kultainen.
Moni mies myö autuuden
Pelkkään kiiltokuorehen.
Kultahaut' on toukkainen.
Teillä jos ois nuoruuden
Miel' ja äly vanhuksen,
Toisen vastuun saisitten:
Hyvästi ja menkäätten!"
Vaivan palkaksiko tää!
Hyvästi, tuli! terve, jää!
Hyvästi! pitkiin jäähyväisiin nyt
Ei mieli tee; näin lähtee hävinnyt.
(Lähtee.)
PORTIA.
Pelastus oiva! Eteen uutimet!
Noin kaikki valitkoot tuon kaltaiset.
(Lähtevät.)