I.
Bakkalario-väitökset Pariisissa v. 1427.
Paaston aikana v. 1427 kaikuivat Pariisin Yliopiston koulut tavallisista Bakkalario- eli Determinanti-väitöksistänsä. Taidetten tiede-kunta (Facultas artium) eli oikeammin sanoen sen neljä kansa-kuntaa kokoonnuttivat tähän vuoden aikaan maisterinsa sekä kunkin maisterin valmistuneet opetus-lapset julkisiin väitös-harjoituksiin Pahnojen kylässä (vicus Straminum), nyk. Rue du Fouarre, joka Seine-virran etelä-rannasta ja Notre-Dame-kirkon lähisyydeltä ulottuu lounaan päin. Saapuvilla oli kaikki mitä oppinutta ja arvosaa löytyi tässä mainiossa tiedetten pesäpaikassa. Nuoret väittäjät, joiden nyt piti opettajansa johdon alla astuman ensi kerta julkiselle opin-näyttelölle, olivat jo ennen kulkeneet kansakuntansa Pedellin seurassa ympäri kaupunkia, kutsumassa oppi-istuimen ja kirkon mahtavia miehiä tähän juhlallisuuteen. Sillä nytpä heidän oli osoittaminen, oliko kylläksi rohkeutta puhumaan ja väittelemään muidenkin edessä kuin maisteriensä ja koulu-toveriensa. Ja nytpä heidän myöskin piti osoittaman taitoansa semmoisille miehille, joiden suosiosta vasta kävisi toivoa kirkollisia virkoja ja muita etuja. Tulipa siis saapuville ei ainoastaan maistereita Yliopiston muista tiedekunnista, jotka Taidetten tiedekunnan suhteen kutsuttiin "ylhäisemmiksi", koska niiden jäsenet tavallisesti olivat ensin käyneet tätä muka alhaisempaa tiedekuntaa, — vaan kokoontuipa sinne myöskin kirkon ylimyksiä, Arkiteineja, Messupappeja (cantores) ja tuomiokirkkojen Dekaaneja. Väitökset alkoivat viimeistään tiistaina tai keskiviikkona jälkeen ensimäisen Paasto-sunnuntain, ja nuorukaisen, joka tässä tilassa kutsuttiin Determinantiksi, koska hän nyt ensikerran julkisesti esitti väitös-pykäleitä (determinavit quastiones), piti joka päivä, niin kauan kuin Paasto kesti, väittelemän kansakuntansa kouluissa sen maisterin johdon alla, joka tähän asti oli valvonut hänen opetustaan. Kuitenkin jo tähän aikaan nämä ikivanhat Paasto-väitökset olivat alkaneet kadottaa suurta arvoansa; sillä tavaksi oli tullut antaa Determinantein jo Joulun edellä pitää ikäänkuin koetusta varten yksinäisempiä väitöksiä, ainoastaan muiden koululaisten läsnä-ollessa, ja tämä valmistavainen temppu ruvettiin jo vähitellen pitämään pää-asiana, jotta Paasto-väitökset muuttuivat ainoastaan muodoksi entisensä suhteen. Mutta nytkin ne olivat kuitenkin nuorukaisten ensimäinen julkinen taistelu korkean opin aseilla, eli niin sanoaksemme heidän ensimäiset ritari-paininsa tieteiden kentällä, ja Pahnakatu kajahti yltä-ympäri taistelijain kiivaista sana-sodista.
Mutta äsken mainittuna vuonna 1427 sattui nuorten Determinantien joukossa olemaan vähintäin viisi miestä, joiden kotoperä oli perimmäisessä pohjassa niillä seuduin, missä kaiken opin olisi pitänyt paleltuman kylmän ja kolkan ilma-alan tähden, ja jossa, mitä pakkaset olisivat säästäneet, se vähä olisi läheisten pakanain, — kuten Venäläiset kutsuttiin —, pitänyt jo aikaa hävittämän juurinensa päivineen. Nämä nuorukaiset, näet, olivat Suomesta kotosin ja pyrkivät nyt tieteellisen maailman pääkaupungissa niihin opillisiin arvoihin, joita eivät voineet juuri lähempänä saavuttaa. Heidän nimensä luemme Englantilais-kansakunnan tilikirjassa Determinanteina siltä vuodelta: Herra Henrikki Nikolaonpoika eli Klaunpoika, Herra Gregorius Haffuerlandh (Hafverland), Herra Olavi Maununpoika, Herra Severinus Holt ja Herra Benediktus eli Pentti Olavinpoika, — kaikki Turon hiippakunnasta (diocesis Aboensis) ja kaikki väitellen Maisteri Bernardus Emedalaisen johdon alla (sub magistro bernardho de emeda). Seuraavana vuonna tapaamme heidät jo kaikki paitsi Herra Gregoriusta Licentiateina, jonka jälkeen he juhlallisesti otettiin vastaan Maisterien joukkoon ja tulivat täydellisesti nauttimaan kaikkia yliopiston etu-oikeuksia.
Mikä kummallinen opin-into oli nämä nuoret miehet tänne asti saattanut tuosta kylmien ja kontioiden maasta, joka näytti olevan kaukaista Thuleakin kaukaisempi? Vastaus on selvä: Tämä maa ja sen kansa pyrki par aikaa kaikin voiminsa sivistyneen maailman yhteyteen, ja sen nuorukaiset olivat jo useita kertoja osoittaueet kykynsä omistamaan sen aian korkeinta sivistystä.