VI.
Olavi Maununpoika Pariisissa.
Niin yksityisistä asioista, kuin erään muukalaisen maisterin vaikutuksesta Pariisin opistossa, emme tosin saa odottaa paljon muistoa säilyneeksi; kun muutamia kertoja tapaamme hänen nimensä mainittuna kansakunnan pöytä- ja tili-kirjoissa taikka lueteltuna Yliopiston Rehtorien joukossa, täytyy enimmästi tytyä näihin kuiviin ilmoituksiin.
Niinkuin jo on puhuttu, valitsi jokainen kansakunta joka kuukaudeksi prokuratorinsa, mutta vuoden aiaksi Rahavartiansa, ja nämä virat siis rippuivat kansakunnan yksityisestä luottamuksesta. Sitä vastoin kaikki kansakunnat yhteisesti valitsivat Yliopiston Rehtorin kolmeksi kuukaudeksi ja tämä vaali tapahtui seuraavalla tavalla. Kukin kansakunta määräsi yhden valitsijan, joka kutsuttiin Intrans, ja kaikki valitsijat tulivat yhteen Pyhän Julianon kirkossa tai jossakin muussa kokouspaikassa toimittamaan varsinaisen Rehtorin-vaalin. Näin tapahtui neljästi vuoteensa, tavallisesti Maalisk. 24, Kesäk. 23, Lokak. 10 ja Jouluk. 16 pp. Kuinka arvollisena tämä virka pidettiin, voimme arvata niistä monituisista riidoista, joita vaali toisinaan synnytti; sillä joskus tapahtui, että torasta syntyi tappelu, ja että Yliopisto muutamat päivät pysyi "kaksi-päisenä", kun kansakunnat jakaantuivat kahden Rehtorin välillä. Mutta kun kansakunnat oikein olivat sopineet vaalista, niin tämä Taidetten tiedekunnan valitsema Rehtori oli koko Yliopiston esimies ja puheenjohtaja, joka kaikissa juhla-tiloissa sai siansa Kardinaalien rinnalla ja Parlamentti-neuvosten edellä.
V. 1432, Jouluk. 15 p., valittiin Yliopiston Rehtoriksi: "Olavi Mannunpoika Englannin kansakunnasta" (Ks. Bulaeus, V siv. 921: "Olauus Magni Angl. Nat… 15 Dec. 1432".), ja hänen virkansa kesti seuraavan Maalisk. 24 päivään, jolloin taas toinen tuli siaan. Että tämä mies ei ole mikään muu kuin puheen-alainen Suomalainen, on epäilemätöntä. Englannin kansakunta ei ollot niin suuri, että kaksi sen-nimistä yhtaikaa olisi voinut siinä löytyä, ja jos semmoinen seikka olisikin sattunut, olisi silloin luultavasti meille säilynyt Olavi Maununpoian sukunimi, jota nyt ei tavata missään, ei kotimaisissa eikä ulkomaisissa lähteissä. [Merkillistä on, että hän näyttää käyttäneen nimen: "Magni eli Maununpoika", sukunimen asemesta, niin että toisinaan allekirjoitti ainoastaan: "Magnj". — Ranskaksi kirjoitettiin hänen nimensä: "Maistre Olawa Magni". — W.G. Lagus'en arvata (Finska Adelns gods, siv. 72), olisi hänen isänsä ollut eräs Magnus Diekn "aff Rungo", mutta senlaista miestä ei muualta tavata.]
V. 1433 Maaliskuussa oli maanmiehemme erinnyt lyhyesti kunniastaan ja näyttää nyt lähteneen kotimaahan; sillä Toukok. 19 p. hän tavataan Suomessa, talous-asioitansa järjestämässä. Hän silloin nimittää itsensä "kirkko-papiksi Kyrksletissä" (Ks. Porthan, Chron. Ep. siv. 531) josta näemme, että hänellä nyt jo oli kirkollinen virka, jonka saatavat sai nauttia eläkkeeksensä sillä aikaa kun tieteilemisensä kestäisi ulkomailla. Sinne hän jo pian palasikin ja tavataan ainakin Marraskuussa samana vuonna Pariisissa, missä kansakunta hänen valitsi Prokuratorikseen.
Tämmöinen vaali tapahtui eri kansakunnissa ja eri aikakausina vähän eri tavalla, milloin koko kansakunnan yhteisellä äänestyksellä (capitatium), milloin taas niin, että kukin maakunta, johon kansakanta jakaantui, antoi yhden äänen vaalissa, taikkapa myös vuorotellen määräsi omista jäsenistään Prokuratorin. Niinpä myös Englandtilainen kansakanta ennen v. 1331 oli ollut jaettuna kahteen maakuntaan (provinciae), joista toinen käsitti varsinaiset Englantilaiset, toinen kaikki muut eli yksitoista valtakuntaa. Kumpikin näistä oli vuorostansa antanut kansakunnalle Prokuratorin. Mutta koska tällä tavoin liian suuri etu oli Englannin-sukuisilla, hävitettiin tämä kahtiajako ja vaali muutettiin yhteiseksi. Sittemmin tosin taas mainitaan toinen jako kolmeen maakuntaan: Ylisten, Alisten ja Saarelaisten (Altorum, Bassorum et Insularium), mutta tämäkin lienee Olavi Maununpoian aikana jo ollut tauotettu, eikä ainakaan koskenut Prokuratorin vaaliin (Ks. Thurot, sivv. 20, 22; Bulaeus V, siv. 865.).
"Marraskuun 18 p. (in octava Sancti Martini) v. 1433, kokoontui kunnioitettava Englannin kansakunta Pyhän Mathurinon tykönä kahta asiaa varten, ensin valitsemaan Prokuratorin ja toiseksi anomusten ja loukkausten tähden (super supplicationibus et injuriis). Valittiin yksimielisesti Prokuratoriksi Maisteri 'Olauus Magnj', joka anoi että toimituksissaan hänelle kansakunta tahtoisi olla avullinen, puolustavainen ja suosiollinen, johon myönnyttiin. Samaten Maisteri Albert Worden [Tämä oli Utrektin hiippakunnasta (Trajectensis dioecesis) ja kutsutaan muutoin 'natus de Campis'], entinen Prokuratori anoi, että häntä pidettäisiin otollisena, suosittuna ja hyväksittynä (gratus, avoatus et recommendatus); siihenkin anomukseen suostuttiin".
Näin luetaan Euglannin kansakunnan pöytäkirjassa. Että tässä mainittu "Olauus Magnj" on juuri kansalaisemme Olavi Mannunpoika, emme ensinkään tarvitse epäillä; silla päälläkirjoituksena seisoo: "Procuratio M. Olauj Magnj de regno Suecie Civitatis aboensis" s.o. "Kuinka Prokuratoriksi valittiin Maist. Olavi Maununpoika Ruotsin valtakunnasta, Turun kaupungista".
Tässä virassaan tuli hän nyt pysymään yhtämittaa vähintäin seitsemän kuukautta; sillä hänen vaalinsa uudistettiin kuukausi kuukaudelta Kesäkuuhun asti. Syksyllä 1434 hänen taas tapaamme samassa virassa ainakin Syyskuussa ja Lokakuussa. Täydellisiä luetteloita kunkin kuukauden vaalista ei anna pöytäkirjat, emmekä siis voi tietää oliko hänen Prokuratori-virkansa välilläkin kestänyt.
Mutta nyt oli hän Matheus'en päivänä (Syysk. 21 p.) 1434 valittu myöskin kansakunnan Receptoriksi eli rahavartiaksi, ja otti entiseltä rahavartialta Albert Worden'ilta vastaan kirjat ja avaimet. Rahaa ei ollut vastaan otettavaa mitään; päin-vastoin. jäi kansakunta Wordenille velkaa 2 frankia [Franki (francus) sisälsi 16 solidoa. Tavallisesti kuitenkin luettiin libroja; jokainen libra sisälsi 20 solidoa.]
Olemme jo ennen nähneet, mistä kansakunnan rahasto kokosi varansa ja mihinkä ne kulutettiin. Tavallisimmat kulut olivat: Regenti-maisterien saatavat (distributiones), joista luultavasti joku isompi osue luopui Prokuratorille ("domino Procuratori pro jure consueto"), — Pedellien palkat ("duobus Bedellis"), muutamien juhlapäivien viettämiset ja kansakunnan pito-ateriat ("pro prandio nationis"). Juhlapäivät tulivat toisinaan hyvinkin tyyriiksi kansakunnalle. Eräs ruoka-kauppias (espicier) antoi Olavi Maununpoialle kuitin 27 solidosta ja 2 denariosta, jotka maksettiin niistä maalatuista vaksi-kynttilöistä. mitkä kansakunta oli käyttänyt Kynttilänpäivän viettämisessä ("pour le jour de la purification"). Samaten Pyhän Edmundinkin juhlana polteltiin kynttilöitä ja soittoja (pro cercis et tedis). Lisäksi tuli semmoisissa tiloissa palkinnot veisaajoille ja urkuin-soittajalle, kirkon ja kynttiläjalkain puhdistaminen, y.m. Koko vuotinen kulu oli tavallisesti vähän kolmatta kymmentä "libraa", ja saalis töin-tuskin riitti tätä täyttämään. Niinpä nytkin kansakunta jäi Olavi Maununpoialle velkaa lähes kolme libraa.
V. 1435, Pyhän Matheus'en päivänä (Syysk. 21 p.) oli Olavi Maununpoika virkavuotensa täyttänyt ja hänen jälkeensä nyt taas valittiin Maisteri Albert Worden. Kansakunta oli pieni ja siitä ehkä saamme selittää sen, että samat miehet niin usein valittiin takaisin näihin luottamusvirkoihin. Niinpä Olavi Maununpoika jo kaksi päivää myöhemmin valittiin yksimielisesti Prokuratorin-virkaan, joka hänelle jatkettiin Lokak. 21 ja Marrask. 19 pp.
Mutta Jouluk. 16 p. 1435 oli taas kansakunta koolla Pyhän Juliano-Köyhän tykönä, valitaksensa toista Prokuratoria siaan; sillä maisteri Olavi Maunnnpoika oli samana päivänä kuin hänen virkansa viimein jatkettiin, siis Marrask. 19 p., valittu koko Yliopiston Rehtoriksi, eikä siis sill'aikaa voinut olla yksityisen kansakunnan Prokuratorina. Siaan valittiin Maisteri Robert Esschench Zwollista Utrechtin hiippakuntaa.
Siis nyt maamiehemme jo toisen kerran oli päässyt Yliopiston korkeimpaan kunnia-virkaan, ja toisen kerran luemme Rehtori-luettelossa: "Olavi Maununpoika Englannin kansakunnasta" [Ks. Bulaus, V siv. 921: "Olauus Magnus Angl. Nat… 16 Nou. 1435". — Tässä on kaksi virhettä: 1:ksi, seisoo Magnus, pitää oleman Magni. Niinpä seisookin Bulaeus'en aineistossa (V:nnen osan lopussa): "Olauus Magni Rector Universitatis an. 1435"; — 2:ksi, pitää "16 Nou." luultavasti oleman "19 Nou."; sillä kansakunnan pöytäkirjat ovat epäilemättä tässä kohden luotettavammat.] Mistä syystä häntä oli valittu jo kuukautta ennen tavallista aikaa, ei ole selitetty, lieköhän sitten hänen edeltäjänsä Pikadialainen Johannes de Courcellis kesken virka-aikaansa kuollut, vai lähtenyt pois Yliopistosta. Olkoon miten oli, niin Olavi Maununpoian Rehtorinvirka tällä tavoin tuli kestämään vähän viidettä kuukautta.
Tästä toimesta hän ei vielä ollut vapaa, kun kansakunta Maalisk. 18 p. 1436 teki hänen väliaikaiseksi rahaston-hoitajaksi Worden'in siaan, joka kansakunnalta lupaa pyysi matkalle lähteä. Kuukautta myöhemmin hän vielä näistäkin askareista temmattiin toiseen toimitukseen, joka tosiaan olikin paljoa painavampi ja paljoa enemmän taitoa kysyi. Tämä toimitus oli Yliopiston lähettäjäiset kuninkaan tykö, jotka nyt seurasivat aian valtiollisista seikoista. Ottakaamme vielä kerta nämä seikat silmän alle, niinkuin ne olivat alkuvuodella 1436.
Jo vuoden päivät oli Pariisi elänyt levottomassa toivon ja epätoivon vaiheessa. Sota yhä kesti ja Ranskan pääkaupunki oli vielä muukalaisten vallassa, mutta rauhan kaipaus alkoi jo luutua joka haaralla, jopa itse valtiastenkin neuvoissa. Burgundin herttua oli nyt vihdoinkin alkanut kallistua Ranskan puolelle, ja kun hän v. 1435 vietti pääsiäisen Pariisissa, rukoili häntä sekä Yliopisto että kaupunki, että hän, joka tässä kohden niin paljon voisi, ottaisi edistääksensä rauhan tointa. Tätä varten kokoontuikin Heinäkuussa sovittajia Arras'iin, mutta Englanti ei tahtonut suosiolla luopua siitä ihanasta valtakunnasta, jonka oli miekalla valloittanut. Kuitenkin tapaukset jo riensivät lopulle. Redford'in herttua, Englantilaisvallan todellinen pää, kuoli Syyskuussa, ja Burgundin herttua kohta sen jälkeen teki täydellisen sovinnon Ranskan kanssa. Vielä tärkeämpi asia oli kuitenkin se, että itse Kaarlo VII jo oli joutanut parempien neuvon-antajain valtaan. Nyt alkoi Ranskalaisuus herätä joka haaralla ja useat pikku kaupungit Pariisin lähistöillä tulivat Kaarlon-puolisten haltuun. Kohtapa näiden ja Pariisilaisten välillä syntyi salainen liitto.
Aamulla varhain, perjantaina pääsiäis-viikolia, Huhtik. 13 p., ilmaantui Ranskan sota-päällikkö Richemont pienen joukon kanssa etelä-puolella Pariisia. Porvarit hänelle avasivat Saint-Jacquesportin ja huudolla: "rauha, rauha! eläköön kuningas ja Burgundin herttua!" töytäsi ratsuväki kaupunkiin. Tässä oli jo porvaristo ennättänet lyödä Englantilaiset pakoon, jotta ainoastaan Bastille-linnoitus enää oli näiden vallassa. Sekin heitettiin 17 p.
Ilo oli ylinnä kaupungissa ja yliopistossa. Jälkimäinen päätti Huhlik. 20 p. tehdä juhlallisen saattovaelluksen, vaksi-kynttilät käsissä, Pyhän Katharinan luoksi Teinien-laaksossa (ad S. Catharinam de Valle Scholarium). Paljoa tärkeämpi oli sen päätös panna lähettiläitä jokaisesta tiedekunnasta ja kansakunnasta käymään kuninkaan puheilla. (Ks. Bulaeus, V siv. 435: "Solemnis Ambassiata de qualibet Natione et Facultate". Myös Englantilais-kansakunnan Pöytäkirjat, lehti 54, esisivulla. Että Yliopistolla tätä aikaa olisi ollut 4000 maisteria ja koululaista, kuten "le Bourgeois de Paris" vakuuttaa, ei ole oikein todennäköistä; ks. Thurot'in luvunlaskut ylempänä.) Totta puhuen, oli Pariisin Yliopistolla, tällä kuninkaan "nöyrimmällä tyttärellä", koko joukko anteeksi anottavia menneeltä rauhattomuuden aialta, ja lähettiläiden virka oli kyllä mureellinen, varsinkin sen kansakunnan puolesta, joka vielä kantoi Englantilais-nimen. Kansakunta valitsi Olavi Maununpoian, ja tämä seikka täydellisesti vahvistaa ylempänä lausutun luulon, että hänellä ei lie mitään osallisuutta ollut Johanna Darc'in tuomiossa; sillä arvattavaa on, että sen-karvaisia miehiä ei nykyiseen toimeen lähetetty. Hänen matka-rahaksensa annettiin 6 frankia ja 12 solidoa. Kuinka hän tämän uskotun toimensa täytti, ei erittäin mainita; mutta että lähettiläät suotuisesti otettiin vastaan ja heidän asiansa hyvin kävi, havaitsemme jo siitä, kun kuningas Toukokuussa vahvisti Yliopiston kaikki vanhat edut ja oikendet.
Kesän kuluessa v. 1436 emme taas keksi mitään jälkeä Olavi Maununpoiasta, mutta arvata sopii, että hän silloin uudesta kävi kotimaassaan. Tämä tosin on paljas arvelu, mutta saapi jonkun todennäköisyyden seuraavasta teko-asiasta. Syyskuun 24 p. hän taas ilmestyy Englannin kansakunnan pöytäkirjoissa. Kansakunta silloin on ko'olla Navarran kollegiossa ja valitsee — tiesi kuinka monennen kerran — Maisteri Olavi Maununpoian Prokuratorikseen. Mutta se ei enää ole paljastansa "Magister Olauus Magnj"; lisäksi liitetään jo uusi virkanimi, joka likemmin sitoo häntä kotimaahan ja on ensimäinen aste siihen Suomen kirkon hallitukseen, johon häntä jo arvattavasti edeltä-käsin on aiottu; — häntä nimitetään: "Archidiaconus ecclesie aboensis in regno Suechie", s.o. Turun seurakunnan Arki-teini Ruotsin vallassa (Tällä tavoin täytetään osaksi yksi aukko Porthanin luettelossa Turun Arkiteineistä. Chron. Ep. siv. 513, luettelee: Magnus Laurentii vv. 1429-1434, ja Sigurdus Johannis vv. 1439-1448; välille siis tulee Olavi Maununpoika, jonka Arkiteineydestä ei ole tietoa ollut. V. 1438 on hän jo Tuomioprovasti; ks. Porthan, Chron. Ep. siv. 531.) Todennäköistä on, että tämmöistä virkaa ja nimeä ei lahjoitettu kuin saapuvilla olijalle, ja tästä syystä arvaan hänen nyt Suomessa käyneen, vaikka muita todistuksia siihen kokonansa puuttuu.
Tämän perästä tapaamme vielä pari kertaa mainion maanmiehemme nimen Pariisin Yliopiston toimissa. Se Prokuratori-virka, joka Syyskuussa 1436 oli hänelle uskottu, jatkettiin vielä Lokakunssa ja Marraskuussa. Mutta kun taas Joulukuun 19 p. kansakunta kokoontui Pyhän Maturinon tykönä "joko valitsemaan uutta Prokuratoria tai jatkamaan entistä" — kuten sanat kuuluvat —, niin yksimielisesti valittiin Jumaluusopin Bakkalario Maisteri Albertus Worden. — Tämä näyttää osoittavan että Olavi Maununpoika vielä oli saapuvilla, vaikka jostakin syystä häntä ei valittu. Luultavinta on, että hän jo valmisteli lopullista lähtöä Pariisista; sillä tämän perästä häntä ei enää siellä mainita. Todella olikin jo aika hänen tehdä isänmaallensa hedelmällisiksi ne tiedon ja kokemuksen varat, mitkä hän niin pitkällä oppi-aialla oli ulkomailla kokoillut. Jos arvaamme hänen olleensa Pariisissa kahta ajastaikaa ennen Bakkalario-vaitöstään ja nyt kevään puolella 1437 jättäneen Yliopiston hyvästi, niin hänen oppi-aikansa oli kestänyt 12 vuotta. Suomi ja vanha pispa Maunu, jotka niin runsaasti olivat kustantaneet hänen oppiansa, vaativat jo täydellä oikeudella hänen takasin, ryhtymään viinatarhan työhön omassa kotimaassansa.
Olen jotenkin täydellisesti maininnut niitä monituisia virka-toimia, joita Olavi Maununpoika näinä edellisinä vuosina oli Pariisissa täyttänyt, ja lukija on siitä voinut havaita, josko Juustenin kronika syyttä hänestä sanoo, että hän oli "sulava puhuja ja suuressa maineessa Ranskalaisten, varsinkin Pariisilaisten seassa" (Juusten, Chron. Ep.: "Rhetor extitit facundissimus. Iste apud Gallos et praecipue Parrisienses celebris erat famae".) Mutta samam kronika myöskin mainitsee hänen saavuttaneen muutamia opillisia arvoja, joista en vielä ole mitään puhunut. Niistä on lisääminen pari sanaa, koska ne todistavat, että se luottamus, minkä kansakunta ja Yliopisto niin asein olivat hänelle lahjoittaneet, ei perustautunut ainoastaan hänen toimelliseen käytökseensä ja puheenlahjaansa, vaan myöskin opilliseen taitoon ja kelvollisuuteen.
Ensiksi tietää Juusten mainita, että Maununpoika oli, ei ainoastaan "Pariisilainen Maisteri", vaan myös "Pyhän Jumaluusopin Bakkalario". (Juusten, Chror. Ep.: "Magister Parisiensis, et in sacra Theologia Baccalaureus". — Tahdon tässä muistuttaa, että sanan oikea muoto ei ole Baccalaureus vaan Baccalarius. Sana ei ole latinainen, vaan keskiaikainen, ja merkitsee: nuori mies, oppipoika. Se on sama sana kuin vanhan ranskan: Bachelier, ja nykyisen englannin: Bachelor, nuori naimaton mies. Vertaa Ducange, § Baccalarius.) Minä vuonna hän oli saavuttanut tämän arvon, ei käy enää selville saada; sillä Pää-pedellin luettelo tältä aialta on hukkunut. Kuitenkin arvaisin, ettei hän vielä loppu-vuodella 1436 kantanut sitä nimeä; sillä se silloin luultavasti näkyisi kansakunnan pöytäkirjoissa, kun häntä Prokuratoriksi valittiin. Mutta jos hän vasta alkuvuodella 1437 olisi tullut Jumaluus-opin Bakkalarioksi, kuinka voimme selittää sen, että häneltä oli kulunut 9 vuotta Taide-Maisteriuden ja Jumaluusopillisen Bakkalario-arvon välillä, kun tavallisesti tämä väli ei ollut kuin 6 vuotta? Katselkaamme vähää tarkemmin nämä opilliset seikat.
Taidetten tiedekunnan maisteri, joka oli niin sanoakseni provessorina siinä tiedekunnassa, kävi itse — kuten jo olen maininnut — oppia Jumaluus-tiedekunnassa, kuunnellen niitä luentoja jotka luostareissa tai isommissa kollegioissa pidettiin milloin Pyhästä Raamatusta, milloin Pietari Lombardon arvollisesta kirjasta: Liber Sententiarum. Kuuden vuoden perästä hän saattoi tulla tutkintoon Jumaluus-tiedekunnan eteen, edistettynä seitsemän Jumaluus-opin Maisterin kautta. Tähän vaadittiin lisä-ehtoina 25:n ikä, aviollinen synty ja virheetön ruumis; neljä Jumaluus-opin Maisteria tutkivat hänen tietoaan, jonka perästä hän teki Bakkalario-valansa ja sai ruveta Bakkalarioharjoituksiin. Ensi-aluksi hän yhtä hyvin pysyi jäsenenä Taidetten tiedekunnassa.
Tässä Bakkalario-arvossa oli kolme astetta. Alinen luokka nimitettiin: Cursores ja nämä pitivät luentoja Pyhästä Raamatusta. Kolmen vuoden perästä saivat ruveta luettamaan Lombardon kirjasia ja kutsuttiin tästä syystä: Sententiarii; siihen kului vuosikausi ja nyt olivat oikein valmiita Bakkalarioita eli Baccalarii formati. Sitten tarvittiin kolme vuotta licentiatiksi tullakseen, ja vuoden päivät valmistaessa ne temput, joilla päästiin Jumaluus-opin Maisteriksi eli Tohtoriksi. Oikeastansa ei Licentiatius ja Maisterius seuranneet mistään lisätystä opista, vaan enämmin ansio-vuosista, mutta olivat erinomaisen tyyriit arvot niiden pitojen ja muiden kulujen tähden, jotka juurtunut tapa oli niihin liittänyt. Ett'ei Olavi Maununpoika näihin arvoihin tullut, on epäilemätöntä, vieläpä todennäköistä sekin, ett'ei Bakkalario-arvonsa ylennyt ensimäistä luokkaa edemmäs. Jos nyt arveluni tässä kohden on oikea, niin hän siis oli Bakkalarioksi tullakseen kuluttanut 3 vuotta enemmän kuin tavallista oli. Tähän seikkaan voimme löytää jonkunmoisen selityksen.
Juustenin kronikan mukaan oli Olavi Maununpoika Pariisissa ollessaan ollut ei ainoastaan Yliopiston Rehtorina, vaan myöskin "Lector Ethicarum" ja "Pedagogista". Kumpikin näistä viroista antoi työtä paljon, ja niidenpä kuluttamiksi saamme epäilemättä lukea ne kolme vuotta, jotka näyttävät olevan kadonneina maanmiehemme Jumaluus-opillisista pyrinnöistä. Tahdon lyhyesti selittää, mitä laatua nämä toimet olivat Olavi Maununpoian aikana.
Jo aikasin oli Siveys-tiede aljettu pitää erinomaisen tärkeänä oppi-aineena Yliopistoissa, ja Aristoteleen Ethikaa ruvettiin vaatimaan niiltä, jotka Maistereiksi pyrkivät. Lopulla 14:ttä vuosisataa päätti Taidetten tiedekunta, että jokainen kansakunta vuorostaan määräisi Maistereistansa yhden, joka kaksi vuotta perätysten kaikkina pyhäpäivinä pitäisi luentoja Aristoteleen Ethikasta kaikkien kansakuntien Bakkalarioille. Tämä niinkutsuttu Lector Ethicarum oli siis ainoa Tiedekunnan opettajista, jonka kuulijat eivät yksistään olleet hänen omaa kansakuntaansa. Virka oli muutoin hyvin edullinen; sillä paitsi lunnaat niistä todistuksista, jotka Bakkalariot, mennessään Licentiati-tutkintoon, häneltä tarvitsivat, sai hän toisinaan jonkun palkinnon kansakunnaltansa. Lopulla 15:ttä vuosisataa koko virka taas hävitettiin erinäisistä syisiä. Mutta Olavi Maununpoian aikana se vielä näkyy olleen paraassa vaikutuksessaan.
Myöskin Pedagogista eli — kuten tavallisesti sanottiin — Pedagogus oli opettajan-tapainen, mutta peräti toista laatua kuin äsken mainittu. Hän oli joku Maisteri, joka hyyräsi itsellensä huoneet ja maksoa vastaan otti lapsia koulutettaviksi ja elätettäviksi siihen asti että valmistuivat Yliopistoon. Tämmöinen internati-laitos, vaikka alkuansa yksityinen asia, tuli kuitenkin pian Yliopiston katseluksen alle, varsinkin siitä syystä, että oppilapset usein koulu-aiankin jälkeen jäivät Pedagogin hoimeisin, toisinaan siihenkin asti kunnes suorittivat Licentiati-tutkintonsa. Tämä Pedagogi-laitos vihdoin lopulla 16:ttä vuosisataa vaikutti suuren muutoksen Taidetten tiedekunnan oppi-järjestykseen. Enin osa oppilaisista asui jo Pedagogi-laitoksissa tai Kollegioissa, ja Regenti-maisterit, jotka ennen olivat pitäneet luentonsa Pahnakadun varsilla, alkoivat nyt käydä näissä internateissa opettamassa. Vuodesta 1452 alkoivat Pedagogit jo asuttaa ja elättää tykönänsä ne Maisterit, jotka laitoksessa opettivat, ja kun viimein — vuoden 1524 paikoilla säättiin, että jokainen Maisteri, joka tahtoi täydellisesti nauttia Tiedekunnan oikeuksia, oli velvollinen asumaan jossakin hyvä-maineisessa kollegiossa tai Pedagogi-laitoksessa, niin Yliopiston entinen opetustila oli hävinnyt. Niinkuin näemme, ei ollut tämä muutos vielä Olavi Maununpoian aikana aivan kauas ehtinyt. Luennot vielä pidettiin Pahnojen kylässä, missä kansakunnat jakoivat kouluja Regenti-maistereilleen. Mutta suurin osa Opistolaisia lienee jo asunut internateissa, Pedagogien holhouksen alla.
Olemme nyt seurauneet Olavi Maunupoikaa kaikilla niillä aloilla, joilla hän Pariisissa ollessaan näkyy vaikuttaneen. Että hän Suomeen palattuansa nousi Tuomioprovastin ja Pispanvirkoihin, on tunnettu asia, mutta hänen vaikutuksensa sillä alalla ei kuulu nykyiseen aineesemme. Sitä vastoin sopii vielä tässä luetella muutamia muita maanmiehiä, jotka Katholis-aikakauden lopulla kävivät ulkomaan Yliopistoissa.