TAIVAAN LAPSET.

Hän, kirkas iltarusko;
On enkelpoikanen.
Punaisin perhosiivin
Hän lentää ladellen.
Illanpa hän
Levittää yli meren, maan,
Rauhoittaa myrskyn pauhun,
Saa vaivat vaipumaan. Ihana aamurusko
On enkeltyttönen.
Jo varhain hällä yllä
On hame punainen.
Päivänpä hän
Herättää työhön, toimehen,
Hivukset pilven sukii
Tuulessa läntisen. Molemmat taivaan lapset,
Suloiset, pienoiset,
Rakastaa toisiansa,
Vaikk’ ovat kaukaiset.
Huntunsa yö
Välille lapsukaisten luo,
Ja kirkkaat illan tähdet
Valonsa heille suo. Mut kun on kukkais-aika
Ja viherjä on maa,
Yö synkkä mereen silloin
Huntunsa pudottaa.
Lapsoset nuo
Rientävät silloin yhtehen,
Kaunonen enkelpoika
Ja sulo tyttönen.