DORTHE.
Hoh, kuules mokomaa! Pakana ihminenkö? Keretti, turkkilainen, säälittävä hänkö? Niin Kain ol' ihminen ja Juudas ihminen. Pois kirkko kitkeköhön rikkaruohon sen! Oo, kaunis näkö tuo, ma ilost' itken vielä, ol' Ingolstadtissa vuos sitten, koska siellä torilla rovion näin neljän palavan riemuksi keisarin ja juhlaks Jumalan. Tuo näkö ylentää voi kristillistä mieltä.
KÄTCHEN.
Hyi, Dorthe!