DORTHE.
Kirkkoako herjaat? Pidä kieltä kurissa paremmin tai, tyttö suurisuu, jos synti yksikään viel' suustas sinkouu, tääll' inkvisiitori on, joka, kiitos Luojan, viel' antaa uskolle voi arvon sekä suojan.
KÄTCHEN (itsekseen).
Ai, Dorthe muori on vakooja paterin.
(Ääneen.)
Puheeni anteeks suokaa! Uskon minäkin
ja aina "aveni" ma rukoilen kuin nunna.
Mut totta tosiaanko tänne saapununna,
yli merten kansa on kera pohjatuulien,
pienläntä, lynkkä, länkkä, harja-niskainen,
pääss' sarvet kauheat, kädessä kynnet, muussa
muodossaan karvainen, ja sudenhampaat suussa.
DOETHE.
Lopun aika lähestyy. Niin paljon päällä maan noituutta, pakanuutt' ei nähty milloinkaan. On julma, sanotaan, näöltään ruotsalainen, toki sentään luonnonluoma, lihaa, luuta vainen; mut suomalaisista meit' taivas varjelkoon! Kuin itse Belsebub hän käypi taisteloon, kuin höyhen kimpoaa hänestä lyijy, teräs, jos yhden maahan löit, niin sata eloon heräs!
(Ristinmerkki.)
KÄTCHEN.
Hirmuista!