DORTHE.

Niin, ken lyöpi ilkijoukon sen ja heidän kuninkaans', ansaitsee autuuden. Yö lähestyy. Sun aik' on neidin vuode laittaa.

Mä käyn. Ja omenat? Ne kissalle kai maittaa.
(Reginalle.)
Olin aivan unohtaa: isänne ruhtinas
on teitä kysynyt. (Menee.)

Neljäs kohtaus.

Regina mykkänä. Dorthe.