HIERONYMUS.
Pois, koira herras luo. Kuninkahall' on hätä.
LARSSON.
Tää viesti henkes vie!
(Hieronymus kaatuu miekan iskusta. Larsson seisoo
neuvotonna aprikoiden. Äänettömyys.)
Nyt kuoli prelaatti.
Löin liian lujasti… totuttuun tapaani.
Isää niin arvoisaa ois säästäin pitää tullut.
Mua soimaa hirsipuu! tuo saalis sen ois ollut!
(Katselee oikeata kättään.)
Sa, sotaveikkoni! Niin, munkki, tosiaan.
Sa olet mennyttä. Miks koskit Maariaan?
Tuhmasti siinä teit. Se oli kunnotonta.
Mont' iskit iskua ja virtaa johdit monta
(Osoittaen kaulaansa.)
tähän valtamerehen. Oot vapaa virastas
ja hylkyraukaks jäät. Ain muistan intoas.
Vasempi hoitakoon nyt miekan ynnä sarkan.
(Hitaasti pois.)
Yhdeksäs kohtaus.
Hieronymus yksin, maassa pitkällään, katselee varovasti ympärilleen ja nousee ylös. Rummun päristyksiä näyttämön ulkopuolella.