HIERONYMUS.
En pakoas ma estä. Mit' onpi vala vahvin! kupla, jok' ei kestä! Vain ääni, henkäys! Vain oikku hetkisen, mi hetkess' sammuvi. Sua siitä moiti en. Miks viivyt? Wieniin käy, hovissa heilakoitse, sen pidot pimennä, sen syömet tuleen loitse, saleissa sametin, timanttein loistossa, unhoita kantanees myös nunnanhuntua! Ja koska ritari, himonsa orja, siellä valaansa kuiskivi sun korvaas mesikiellä, hymyillen vastaa vaan: Valaanko uskotten? Sen vannoin minäkin… mut kuinka pidin sen?
REGINA.
Te ootte saatana. Mua ette tahdo säästää.
En voi ma… Armoa!
HIERONYMUS
Sa Saksanmaan voit päästää, ja lähde et. Kas, kansas verta vuotavi, sen joukot lyöty on, jo Rooma horjuvi, kas, jalka vierahan sen niskan polkee ylvään, sen kruunun anastaa ja murtaa muiston pylvään…
REGINA.
Miks salamaansa ei lähetä taivaan yö?
Miks ei se kuninkaan tän joukot maahan lyö?
Ma olen nainen vaan. Se terä, jonka johtaa
hänen tahdoin rintaansa, mun rintaani vain kohtaa…