RUHTINAS.
Kuule! Kaksi poikaa uljasta jo maallein uhrasin ma Tillyn joukossa. Vesa yksi jälell' on, mun armain, ainoani. En tahdo, että kerran minun kuoltuani kaikk' kanssas hautaisit sa yöhön luostarein. Sa oot mun perijäin. En tahdo, aartehein, nimeni, maani, että munkki saita saisi. Ei sulho valitse, mi heimon helmen naisi, ylväs ja mahtava, ett' Emmeritzin puu viel' viime vesastaan korkeeksi kohouu. Sa tiedät, Lichtenstein, on kättäs pyytänynnä.
DORTHE (kuin ennen).
Nyt kiusaa maailma.