RUHTINAS.
On sama, voittoko vai tappioko kohtaa elämän polulla, kun kunniaan se johtaa. Viimeisnä suvustain, mi kannan kalpoa, ma tahdon kaatua isäini arvoisna. On teidän linna nyt, jos iloks on se teille. pyydän, uskomme ett' turvaatte te meille pilkalta sotilaan ja että vankeja te kunnioitatte kuin maansa urhoja.
KUNINGAS (lempeästi).
Myönnetty, ruhtinas! Kätenne mulle suokaa, ei enää voitettu, mi haavoissansa huokaa, vaan voittaja. Mik' on maan päällä voimakkain, jos ään' ei kunnian ja hasten harmajain? O, että kieli tuo jokaisen suusta soisi laaksoissa Saksanmaan, niin kaikki hyvin oisi!
(Reginan käsi vaipuu tikarineen.)