32. KREIVITÄR EEVA BERTELSKÖLDIN, O.S. FALKENBERG, KIRJE POJALLEEN LINNOITUSVÄEN LUUTNANTILLE KREIVI KAARLE VIKTOR BERTELSKÖLDILLE.
Falkbyssä, 20. p:nä tammikuuta 1739.
Rakas Kaarleni!
Joka päivä olen kiittänyt Jumalaa kirjeestäsi, jonka suurimmaksi lohdutuksekseni sain sinulta Bergenistä. Iloitsen sydämestäni siitä, että Hän kaikkien näiden vaarain keskeltä auttoi sinut onnellisesti Norjan rajan yli; toivon myöskin sinun yhä vielä elävän terveenä ja raittiina, sinun, joka köyhälle äidillesi olet, lähinnä Jumalaa, suurin lohdutus tänä surullisena erossaolon aikana. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kevään tultua aiot sieltä Englantiin, kunhan vain, rakas poikani, et tee velkoja tämän kalliin matkan vuoksi, ja mahtanethan sinä huomata, että Lontoo on monelle nuorukaiselle kuilu, jossa sinä, Jumalan avulla, et joutune mihinkään vahinkoon. Ja kuuluu siellä tätä nykyä ylhäisemmän nuorison kesken olevan kaksintaistelut kovin yleisiä. Rakas poikani, en tahdo tämän yhteydessä antaa sinulle mitään neuvoja, joita et jo ennestään tietäisi ja olisi ajatellut; toivoen Tukholman onnettomuuden olevan sinulle muistutuksena siitä, että Jumala ja kuningas ovat antaneet sinulle aatelisen miekan käyttääksesi sitä urhoollisesti valtakunnan vihollisia vastaan, eikä seikkailuissa ja yksityisissä kahakoissa. Älä pane pahaksesi äidillistä vilpittömyyttäni; Jumala parhaiten tietää, että sillä hyvää tarkoitan ja että hyvin kyllä tunnen sinun jalomielisen luonteesi. Mutta minä ajattelen isävainajaasi, kuinka hän niin uskollisesti ja miehuullisesti taisteli aina kuolemaansa asti kuninkaan ja isänmaan puolesta, peläten kaikissa vaivoissa ja vastuksissa Jumalaa ja taistellen sen hyväksi, mikä täällä maailmassa on korkeinta ja pyhintä, huolimatta nuoruuden narrinkureista ja niistä hullutuksista, jotka nykyaikana ovat tapana. Sentähden hän myös on jättänyt sinulle kunniakkaan nimen, mikä on ainoa perintösi, jota sinun Jumalan avulla tulee säilyttää ja sitten kunnialla jättää se jälkeläisillesi.
Rakas poikani, minä olen asiastasi rohjennut kirjoittaa hänen majesteetilleen kuningattarelle ja äskettäin saanut armollisen vastauksen kreivitär Tessinin välityksellä. Hänen majesteettinsa on suvainnut muistaa isävainajaasi ja kiitellen sinustakin puhunut, luvaten kaikella mahdollisella tavalla suoda sinulle armollista suosiotaan. Tätisi, joka vartavasten tämän asian vuoksi on matkustanut Tukholmaan, kirjoittaa, että setäsi, presidentti, päivä päivältä käy yhä mahtavammaksi ja että hänellä on kaikki toiveet päästäkseen valtakunnanneuvostossa kreivi Hornin jälkeläiseksi. Hän ei siis voi suvaita, että hänen nimensä, Jumala paratkoon, sinun takiasi joutuu tuomioistuimen eteen. Mutta Ebba ei ole vielä nöyrtynyt menemään hänen luoksensa; sinä tiedät, ettei kenelläkään meidän suvussamme ole ollut sitä onnea, että olisi hyötynyt hänen suosiostaan ja menestyksestään, jos sitä muuten käyneekään onneksi sanominen. Vielä saanen lisätä, että parooni von Krauserin, jonka kovaksi onneksi surmasit, sanotaan olleen kaikkien kunniallisten ihmisten kauhistus, ja kreivi Hård lienee sanonut, että sinun tulisi saada palkinto eikä haastetta siitä, että olet pelastanut Tukholman siitä vitsauksesta, joka on seitsemän tahi kahdeksan henkeä kaksintaistelussa surmannut. Mikä, rakas poikani, ei kuitenkaan vähennä vikaasi kaikkinäkevän Jumalan edessä, koska noin onnettomasti ennen aikaansa olet saattanut syntisen ihmisen sen tuomion alaiseksi, jota ei koskaan peruuteta.
Armas Kaarleni, minä varoitan sinua sydämeni pohjasta antamasta epätoivon saada itsessäsi valtaa. Sinun armahdustasi ei voitane lykätä tulevaa kevättä kauemmaksi. Ei tarvinne minun sanoa, millaisin tuntein sinut silloin Falkbyssä vastaan otetaan.
Se onneton nuori ihminen, joka karkasi Flintan luota ja jonka me sittemmin löysimme vilusta puolikuolleena eräästä torpasta toiselta puolen järven, on vielä minun hoidossani ja voi hyvin. Minä tunnustan, että hän on minua suuresti huolettanut, ei kumminkaan käytöksellään, joka alusta alkaen on ollut siivompi ja alamaisempi kuin olin osannut häneltä odottaakaan. Että hänen kasvatustaan on suuresti laiminlyöty, sen voi edeltä käsin arvata. Hän on suurimmalla huolella koettanut käyttäytyä niin, etten sitä huomaisi, ja hän on aina, kun on jotakin liioiteltua tai vallatonta tullut tehneeksi, pian hillinnyt itsensä ja kyynelsilmin rukoillut, etten häntä hylkäisi. Näitä vallattomuuksia onkin viimeisinä viikkoina harvoin tapahtunut, ja hänellä on hellä sydän ja suora luonne, jota pidän arvossa. Kirjastostani olen valikoinut hänelle parhaat kirjat, joita hän lukee ahkerasti ja ymmärryksellä; joka ilta hän lukee minulle isävainajasi Raamattua, minulle suureksi lohdutukseksi, olletikin sitten, kun silmäni eivät enää salli minun lukea kynttilän valossa.
Mikä minua huolettaa ja saattaa levottomaksi, on, niinkuin saatat ajatellakin, hänen isänsä tänne tulo, jota melkein joka päivä pelolla odotan. Auttakoon meitä Jumala, rakas Kaarleni, oikein vastaamaan, kun tuo ankara mies tulee vaatimaan takaisin sitä, mikä oikeastaan on hänen, omaa lastansa! Enkä minä saata uskoa hänen kauan pysyvän tietämättömänä suojeluksesta, jonka tyttö on saanut Falkbyssä, vaikka valtiopäivä-asiat, joihin hänen sanotaan paljon sekaantuneen, häntä tähän asti ovat estäneet tyttöä hakemasta. Minä ehdotin tytölle, että hän sinun tätisi turvissa palaisi Tukholmaan, luvaten hänelle kaikkea mahdollista suojelusta ja puolustusta niin hellän suojelijan puolelta kuin kreivitär Liewen on; josta ei muuta seurannut kuin kyyneliä ja rukouksia, joita olin kovin heikko vastustamaan, mikä ehkä olisi ollut velvollisuuteni. Älä, rakas poikani, hätäile siitä lapsiraukasta. Kenties kaikki käy hyvin, varsinkin kun hän mielellään näkyy suosivan erästä nuorta kelpo miestä, puutarhuri Bergflyktiä, joka asuu piharakennuksessa. Voi siis tapahtua, että hänen isänsä taipuu tuumaan, kun hänen tyttärensä maine pelastuu edullisen naimiskaupan avulla.
Minulla oli menneellä viikolla oikein mieluinen vieras luonani. Kreivitär Stenbock, joka on viettänyt joulua Länsi-Göötanmaalla, teki minulle sen mieltäni hyvittävän kohteliaisuuden, että matkustaessaan Tukholmaan kävi luonani. Hänen kanssansa oli neiti Maalina, jota en ollut nähnyt kahdeksaan vuoteen: kummallinen sattumus nuoren Larssonin suhteen, koska se juuri oli Maalinan puku, joka hänellä oli noissa onnettomissa naamiaisissa, jotka sitten niin surullisesti päättyivät. Kreivitär kertoi minulle tuon jutun, jota minä en ollut mahdolliseksi uskovinani. Hän ei sanonut uskovansa sinulla olleen siihen mitään osaa, vaikka pahat kielet ovat sitä kertoneet, ja palvelijansa hän oli heti erottanut tuon pukujutun vuoksi. Onneksi eivät nuoret naiset toisiaan tunteneet, varsinkin kun Larsson omasta pyynnöstään pysyi keittiökamarissa. En tahdo kumminkaan jättää mainitsematta, rakas Kaarleni, vaikka sinä siitä vähän lukua pitänet, että ristityttäreni Maalina-neiti on kaunistunut näinä kahdeksana viime vuotena ja kaunistunut enemmän kuin olisin odottanutkaan. Minusta on kummaa, että sinä, joka olet niin rakastettava ja niin hyvin kasvatettu mies, et ole siitä mitään puhunut. Minun nuoruudessani ei niin kaunista ja lahjakasta naista olisi niin kylmäkiskoisesti kohdeltu. Hän puhui sinusta jonkinlaisella suopeudella.
Rakas Kaarleni, kun tämä surullinen aika on ohi, tahdomme lähemmin puhella sinun palvelusurastasi linnoitusväessä. Jos setäsi tässä nykyisessä pulassamme tahtoo suojella sinua, niin en ole hänen entistä kovuuttansa muistava; mutta luottaa häneen emme voi; itse hän luottaa vain omaan viisauteensa ja synnilliseen taikakaluunsa, kuninkaan sormukseen, joka nyt kohta auttanee hänet valtakunnan korkeimmille kunniasijoille. Varjelkoon Jumala sinua, rakas poikani, saamasta koskaan tuota hornan kapinetta käsiisi ja joutumasta sen kiusattavaksi, niinkuin moni suvussasi on siitä sydämessään kalliota kovemmaksi kivettynyt. Mutta pidä sinä isäsi usko ja säilytä hänen kunniansa, ja isäsi usko oli se, että Jumala yksin voi meitä auttaa, mutta kuparikuvat ovat kuin Baabelin jumalat ja sortuvat tuhkaksi kaikkien kanssa, jotka niihin luottavat, elävän Jumalan edessä. Tämä mieleesi paina, rakas Kaarleni, ja kirjoita pian, että tietäisin sinun hyvin käyvän. Sitä pyytää öin ja päivin
uskollinen äitisi Eeva Bertelsköld.
P. S. Lähtösi kiireessä ei minulla ollut aikaa panna mukaasi tarpeeksi sukkia ja paitoja. Nyt lähetän sinulle erään sillinkauppiaan mukana puolen tusinaa kumpiakin, ja tiedä se, jos ne siitä jotakin arvoa saavat, että iloni on ollut sekä kutoa että ommella ne. Mutta kun niiden viejä nyt juuri lähtee, en tiedä, onko Ester ehtinyt ne kaikki merkitä nimikirjaimilla. Näen, että hän kiireissään on muutamissa kääntänyt kreivillisen kruunun ylösalaisin. Voi hyvin! Minä lähetän tervehdyksesi kreivittärelle ja Maalinalle; kiireimmittäin.