PALKKAPIIAN PÄIVÄKIRJA
Romaaninovelli
Kirj.
AIN'ELISABET PENNANEN
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1918.
»Palkkapiian Päiväkirjan»
omistan.
rakkaalle ystävälleni,
julmasti poisniitetylle runoilijalle
Juhani Alarik Siljolle.
Ikuisesti kiitollinen
tekijä.
Kesälehden, kesälehdon, iltalinnun aika…!
Oh, itse pellon oja, laitimmainen jokioja, lätäkkövesi on mielestäni onnellisessa tilassa nyt! Mustat luiriaiset luistelevat sen kimaltavaa pintaa, uskotellen tänne kammarputkan ikkunaan, että sadetta vuovaa! Pelästyin nimittäin äsken ojan vesirenkaita, kunnes käsitin ne noiden hauskojen itikoiden aikaansaamiksi, piirustelijoiden. Eipä ei, ei viskele tänään taivaani armas harmaita pisareita, ei ole pilvi synkän yöpeä, vaan hohtava ja helakka kuin jumalan pumpulipaali — ja ääretön Päivä, mustain vaarujen alla kauvan kuhkaillut, nyt paistaa niin hyvälle kuin huonollekin ihmiselle!
Kuparille hohtaa kyntömiehen purriparta, ja kartanon pellon kasoilla on suklaan ja mustikan karvainen kiilto, varjot tummaa silkkisamettia. Aina jostain näköpisteestä on rumakin kaunis! Oi, koko avaruus on ihmeellistä ainehiukkastanssia, ja kaikki, kaikki mukana kieppuu!