— Mikä siellä nyt on?
— Sota! Saksa on julistanut sodan Venäjälle!
— Mitäs huonoa pilaa se on?
Ryntäämme ulos.
— Ei taira olla pilaa, virkkaa maalainen vitkaan junasillalla. Sotapa, sota!
— Voi kaikkia häntä!
Viikkokausiin en ole lukenut sanomalehtiä, eikä tuomarikaan ole. Maailman menosta emme ole tietäneet mitään. Prinsiipin pommista kuulen nyt vasta Joonakselta.
Ensin tuntuu sota-ajatus melkein koomilliselta, uskomattomalta aivan! Mutta sitten sen käsitän. Nyt se alkaa! Nyt alkaa maailman raakuuden paise puhjeta. Sitähän aina ajattelinkin, että missähän se kiitetty valistus oikein ilmeni —