RIPSA. Korea on koivun varsi tohistessa toukotuulen, neidon aatos aurinkoa mailla mielun mittumaarin.
MARVA (tulee kiireesti). Jo tulevi kylän kansa! Kaikki tanhuat nauravi naurullista astujaansa, aitovieret visertävi riemullista rientäjäänsä.
TUULIKKI (iloissaan) Saadaanpa satainen juhla!
(Pirtin ovi avataan, kylän kansaa, nuoria neitoja ja joitakuita miehiä, etupäässä vanhoja, tulvahtaa iloisesti sisään.)
JOKU JOUKOSTA. Terve, reipas Ripsa-muori, meidän ehtoisa emäntä!
RIPSA. Terve tervehyttäjälle! Hyvä kun jouduitte välehen.
JOUKOSTA. Saimme me iloisen sanan.
RIPSA. Hyvän viestin kiidätti Orma. Palaavat voittajina Suomen sulhot, kauas on karkoitettu vihovainolainen, vapaana taas Karhukin kohen kotia rientää. Pian on meillä tulojuhlat. Käykää vaan taloksi kaikki, kuin kotona konsananne!
JOUKOSTA (nuori naisääni). Soreat on Suomen sulhot.
VANHEMPI MIESÄÄNI. Kirkas kalpa on Kalevan. Kun se läikkää, niin se leikkaa.