RIPSA (uteliaasti). Mitkä saattajat? Sanohan! Liian on hentoinen Heljä.
ORMA. Neito kuin keväinen virpi, kaunistunut, kasvanutkin.
RIPSA, Sanoit saattajat olevan. Ken on kullan kumppalina?
ORMA. Karhun saatossa samoaa Kovas aina eellimmäisnä. Karhu ei karsaasti katso… Kovas on sankari komea…
RIPSA. Lienee miesi mieleltänsä. — Viel' on aika aateliani. (Poistuu, kuitenkin ilmeisesti hyvillä mielin.)
ORMA (yhä takan luona). Syty, kirkas nyt kipinä, lehahda iloinen liekki; kohta lautsat laulahtavat, riemu pirtissä remuaa.
TUULIKKI (tulee juhlavaatteissaan). Olenko nyt sorja, Orma?
ORMA (tarkastellen). Ylen oot ihana, Tuuli. Niinkuin nuori niittyvilla!
RIPSA (palaa juhlamyssyssään. Lisää edelliseen leikillisesti). Niinkuin kesän kellokukka taikka valkolumpeen varsi.
TUULIKKI (riemuissaan). Niin on mielikin minulla, niinkuin kesäyön kajastus!