(Asettuvat pirttiin.)
JOUKOSTA (miesääni). Äsken et ehtinyt, Orma, kerrohan nyt kuulumiset.
Joko kaukana samosit?
ORMA. Veikko, kaukana kovinkin! Miesmuistiin ei ole Kalevan kansa niillä tienoilla samonnut. Tuolla puolen Rajajoen miteltiin nyt miekanterät. Kylät poroksi, miehet tasaksi tanterehen! Minäkin, mitätön miesi, kymmenet kellistin parrat!
JOUKOSTA (toinen mies leikkisästi). Ettet liene kellistänyt Vennään veikeitä hameita!
ORMA. Katinkutti, koiransilmä! Totta kaikki, minkä kerron.
TUULIKKI (joka on ovella yhtämittaa käynyt tähyämässä.) Jo tulevat, jo tulevat! Järven jäälle juuri metsästä laskevat. Katsokaa, kuinka kiiltää päivässä peitsein käret!
(Katselevat.)
ÄÄNIÄ JOUKOSTA. — Jo saapuvat Suomen sulhot, kuulut Kalevan urohot!
— Reippaasti sujuvi sukset!
— Karhu itse eellimmäisnä!