— Ken on Karhun kinterillä, varmaan heleä Heljä-neito…
ORMA. Niin on, heleä Heljä-neito. (Kuiskaten:). Kovas kuulun kumppalina. Näen sen näillä silmilläni!
ÄÄNIÄ. Vai on Kovas… kova miesi.
RIPSA. Hst! Kuuluu jo tulijain laulu, kaunis kaikuu miesten virsi.
(Kaikki kuuntelevat. Ensin kauempaa, sitten lähempää kaikuu
Kalevan miesten laulu):
Kotitanhuat, hei, terve Kalevan maa,
terve, Suomi, sa kallis ja suuri,
ies vierahan ei sua painaa saa,
sua suojaa rintaimme muuri!
Monet nähnyt sa oot vihan, vainojen tiet,
olet kestänyt uljaana aina,
Koti kallehin, onnekas kerrankin liet,
pyhä vapaus jumalten laina.
Kotitanhuat, hei, terve, Kalevan maa, terve, terve, Suomi nyt suuri, tätä maata ei konsana vieras saa, sen on suojana rintaimme muuri!
KARHUN ÄÄNI ULKOA: Terve mäki, terve metsä, terve kotikummun kuusi, terve tanhuat tuttavat, tervepä kotoinen pirtti!
ÄÄNI ULKOA. Tervepä kotoinen tienoo, terve!