MARVA (siirtyy katsomaan). Totisesti Kullervo ja Jouto! Armahda, Herra! Suuren takan tekivät… se käristi siivet heiltä. (Siirtyy jälleen istumaan.)
ORMA. Mutta kauas lensi iso lintu…
MARVA. Mikä lintu lensi?
ORMA. Uljas, uljas… lensi lintu… "Tule pirttiin, ole kuin isäntä itse!" sanoi Kullervo… Nyt se lensi… iso lintu…
MARVA (itsekseen). Mitä kurja tarkoittanee…
ORMA. Ujunohvi lensi… kun rupesi siivet palamaan… hii-iii…
MARVA. Sitäkö tarkoitatkin. Tietysti, tietysti lensi. Parempi kun ei olisi tullutkaan sinä ilmoisna ikänä! Onko milloinkaan verivainolainen tuonut muuta mukanansa kuin tuhoa vaan ja turmaa. (Valittavasti.) Mikä sokaisi meidän miehet, saattoi tuolle petoksen tielle, joka jo nyt on vienyt tuhkaksi ison tupamme, koko maamme mureheseen, kansan kauneimmat suruhun, jonk' ei vertaista koettu.
KÄPSÄ (kuukistellen, kurkistellen tulee). Voi hyvät ihmiset tokkiinsa… hyvää huomenta sentään, olkoon aamu armahuinen! Voi hyvät ihmiset… minkälainen on ollut rytäkkä, meno ja meteli!… Jaa jaa…
MARVA. On ollut meno ja meteli — ja nyt kytevät kypenet.
KÄPSÄ. On toki onni, että olette elossa vielä… Minäkin poloinen poika viime hilkussa livahdin! Kun kuulin Kovaksen tulevaksi mukanansa kaikki ylämaan miehet, minä heti älysin — ja sen nyt pässikin tajusi! — että lyhveen loppui ilonpito, että kostaa Kovas Karhun kuoleman, maksaa mahlat Ripsa-muorin…