TUULIKKI (vastustellen). Hellitä, jumalanluoma! vaiko pirun liet riivaama!
ORMA (yhä kiskoen). Yks hyvää, kaks pahaa… pitkät parrat pahaa…
Jouto, nouse ylös, Tuulikki tuopi olutta…! (Hellittää T:n).
TUULIKKI (kirkaisten). Aih! Sitä aavistinkin (Tarkastellen Joudon ruumista). Näin sinut ruumiina tapajan, kartena nyt palaneena…
KÄPSÄ. Niin, palaa se paraskin miesi, kun on oikein hyvät sytyt.
TUULIKKI (suuttuen). Lemmon koira! Vai irvistelet vielä tässä! Miss' olit silloin sinä, kun miehiä tarvittihin? Eipä sua silloin nähty!
KÄPSÄ. Hiljaa, hiljaa, piikaseni! Hullu, ken tulehen syöksee, viisas kiertää loitommalta!
TUULIKKI. Jäniksell' on pitkät sääret, pitkät sääret ja viisto suu!
KÄPSÄ (miehevänä). Kuule, sinä piikainen, sinä älä koittele miehen sisua! Älä, älä…!
TUULIKKI. Pyh! Miehen! Onko tässä tuumaakaan miestä! Toinen on hullu, toinen on narri!
(Lähtee äkeissään pois.)