Jos kiivastun: "Nukkeni, ei mitään intohimoa!"
Aina vaan nukkeni, nukkeni!… Hän pitää minua nukkena, jolla sopii leikitellä. Siinä hän on suuresti erehtyvä!
Genua, huhtik. 26.
Illalliseksi Leo tilasi sampanjaa ja tyhjensi melkein yksin koko pullon.
Huoneesemme saavuttuamme hän hellästi syleili minua … mutta minä peitin kasvoni.
— Mitä teet, nukkeni? — kysyi hän kummastellen.
— Nukkesi tekee sitä, ettei suutele partaisia kasvoja! — vastasin minä jäykästi.
— Taaskin tuo parta?
— Taaskin! Ja aina, aina — siksi kuin se ajetaan pois!
Lienen puhunut tavattomalla voimalla ja kiiholla, sillä Leo vähäisen säpsähti. Hänen leikillisyytensä katosi yht'äkkiä ja vakavan, melkein suuttuneen näköisenä hän iski silmänsä minuun, ikäänkuin olisi tahtonut lukea sielustani. Minä kestin hänen silmäyksensä … hetken aikaa heitimme toisillemme sudensilmää!