Siihen tarvitaan päättäväisyyttä, suurtakin.
Huonosti onnistunut esikoispuhe voipi haudata hänet ikipäiviksi, taikka ainakin pitkiksi ajoiksi.
On tosin löytynyt valtiopäivämiehiä, jotka ovat osanneet nousta suuremmoisten kuperkeikkojenkin jälestä. Mutta tokko hän kuuluu niitten joukkoon!
Tunnollinen mies, joka on kuluttanut ja ponnistanut paljon valituksi tullakseen, tuntee aseman painon. Sillä jos hän ei onnistu, niin seuraavana päivänä sanomalehdet nolaavat koko maan ja — mikä on vielä pahempi — vaalipiirin edessä.
Kaikkia näitä seikkoja punnittuaan ja harkittuaan, hän päätti — esiintyä.
Otetaan kohta esille valtion tulo- ja menoarvio, siinähän on sopiva tilaisuus, jota täytyy käyttää.
Hän vetosi sananlaskuihin ja vaikka moni niistä kehoittaa varovaisuuteen, sanoen että onnettaren vaunuissa on järkevästi istuttava ja erittäin varottava ettei niistä keikahda maahan, niin muuan latinalainen sananlasku suosittaa rohkeutta, koska onni on muka rohkealle suotuisa.
No, jos ei muuta tarvita kuin rohkeutta, niin sitä hänessä kyllä on!
Kun hän aamulla, unettoman yön perästä, nousi ylös sillä päätöksellä, että astuu kiistakentälle esikoispuheellaan, sai koko perhe pian tuntea tämän päätöksen merkityksen, niin vaimo ja lapset kuin palkollisetkin.
Nuori maanisä oli ärtyisä, tavallista huonommalla tuulella, sillä aina siitä asti, kun hän oli saanut valtakirjan edusmiestoimeen, oli hänen ennen niin kirkas otsansa peittynyt synkkiin pilviin. Suuret huolet rasittavat häntä. Herranen aika, eiväthän kaikki sitä varten edusmiehiksi tule, että 3-4 vuoden kuluttua pääsisivät osasto- tai ministerineuvoksiksi. Muutamat uneksivat Tiszasta, Apponyista, Szilagyista, vieläpä Andrássystakin. Entäpä jos hänessä olisi vähäisen Tiszaa taikka pikkuruisen Andrássyä? Sitä ei voi tietää. Ihminen kasvaa tehtäviänsä myöten. Hyvä Jumala antaa järkeä ei ainoastaan viran, vaan ministerisalkunkin hoitamiseen, ja mitä ei ole, se saattaa vielä tulla.