Kannella ei ollut ketään. Laivan vieressä ollut kallio oli kadonnut.
Siihen paikkaan, missä olimme olleet edellisenä iltana, oli ainakin sata metriä. Laivan eilisiltaisella paikalla oli nyt matala vedenpäällinen hietasärkkä. Laiva kellui vapaassa vedessä ja oli ankkurissa tuskin parinkymmenen sylen päässä isostaveneestämme. Istahdin ankkurin kelalle ja rupesin hieromaan silmiäni. Kun tästä ei ollut apua, valelin pääni vedellä, nipistelin itseäni käsivarresta ja yritin monella muullakin tavalla saada itseni hereille.
Mutta turhaan!
Ymmärsin että kapteeni oli antanut minulle illalla joitakin hirveän väkeviä rohtoja. Mutta ellei hän ollut juottanut minulle suorastaan silmänkääntötippoja, pitäisi minun jo herätä. Aurinkokin kun jo oli keskitaivaalla.
Menin takaisin miehistösuojaan, herätin Tomin ja pyysin häntä kolkuttamaan nyrkillä selkääni. Tom täytti pyyntöni ilmeisellä mielihyvällä, niin että minun oli lopulta pakko kirkaista kivusta. Käskin Tomin tarkkailla kasvojani ja sanoa nukuinko minä vai olinko hereillä. Tom näytti äkkiä keksivän jotakin, hän sanoi että näytin hajamieliseltä ja olin kalpea kuin palttina. Hän arveli, että pari korvapuustia varmaankin herättäisi minut ja antaisi luonnollisen värin kasvoilleni.
Tom oli pahankurinen koiranleuka, sen tiesin ennestään. Olimme siis todellakin siirtyneet yön aikana hiekkamatalikolta vapaaseen veteen. Olisin mielelläni halunnut tietää, miten tuo ihme tapahtui, mutta kun tajusin miten mahtavasti Tom tulisi ylpeilemään kokemuksillaan ja tiedoillaan, en viitsinyt kysyä. Tiesin hyvin, etten millään muulla tapaa voinut suututtaa Tomia enemmän, hän kun paloi halusta saada kertoa, miten kaikki tapahtui. Hiiltyköön nyt vähän aikaa, kun sillä tavalla kurikoi selkääni.
Kauan minun ei tarvinnutkaan odottaa, ennen kuin Tom alkoi tulla levottomaksi. Sotajuoneni onnistui täysin, Tom pelkäsi aivan ilmeisesti, että minä nukkuisin uudestaan ennen kuin hän ehtisi keventää tietojensa kuormaa.
— Olisit ollut vähemmän uninen eilen illalla, aloitti Tom, niin olisit saanut nähdä, miten kapteeni ajoi laivan täyttä vauhtia hiekkasärkän läpi.
— Satua se on että sika sukeltaa.
— Niin onkin, mutta tämä on yhtä tosi kuin aamen kirkossa.