Kapteenin nimi oli Syöteripummi,
Ja Syöteripummi — ja Syöteripummi.
Hänpä se vast' oli helkkarin dummi,
Ja helkkarin dummi — ja helkkarin dummi.
Tyyrmannin kurssi oli Kalle Perhällis'
Ja Kalle Perhällis' — ja Kalle Perhällis',
Vaikka hän ain' oli täydessä tällis'
Ja täydessä tällis' — ja täydessä tällis'.
Kapteeni oli hyväntahtoinen mies, joka käytteli pumppua hyvin säästeliäästi. Mitään merkillisempää ei tapahtunut, ennen kuin olimme Ahvenanmaan toisella puolella. Silloin tuli kapteeni kannelle kädessään liinalla peitetty esine. Hän selitti, että muuttuneiden olosuhteiden vuoksi hän katsoi olevansa velvollinen kutsumaan kokoon laivaneuvoston, niin kuin oli säädetty tehtäväksi erittäin vakavan tilanteen sattuessa. Miehistö — konstaapeli, kaksi matruusia ja minä — asettui riviin etukannelle. Perämies olisi tietysti kuulunut mukaan, mutta hän oli jo ehtinyt purjehtia liiaksi tuuleen ja makasi nyt ankkurissa kojussaan. Juhlallisena astui kapteeni rivin eteen, paljasti esineen ja kysyi miehistöltä liikutuksesta vapisevalla äänellä:
"Pojat! Purjehdittaisiinko nyt merenkulkuopin vai kokemuksen mukaan?"
Miehet tuijottivat uteliaina kiiltävää merenkulkukojetta. Olihan vahinko jättää käyttämättä esinettä, joka oli maksanut varmasti monta sataa markkaa. Mutta koska se ei näyttänyt heistä erikoisemman luotettavalta, vastasivat he yhteen ääneen:
"Purjehditaan vain kokemuksen mukaan, purjehditaan kokemuksen mukaan kuten ennenkin."
Kivi näytti putoavan kapteenin sydämeltä. "Sitten mies ylös tähystämään!"
Sanottuaan nämä sanat kapteeni meni kajuuttaansa, ja minut lähetettiin ylös tähystämään sillä aikaa kun miehet muuttivat mällin poskeensa. Miesten mieliin päätös näytti vaikuttavan yhtä keventävästi kuin kapteeniinkin. Nyt oli selvää, ettei kapteenin uusi arvo saisi aikaan muitakaan muutoksia laivan vanhoissa hyvissä tavoissa.
Parin vuoden lojuminen merenpohjassa oli tehnyt Satalappusen vanhan hiekkakellon kelvottomaksi. Mutta kapteeni oli tehnyt itse uuden. Hän oli porannut pienen reiän vanhan kilohailinassakan pohjaan, ja siitä tippuva vesi näytti ajan yhtä tarkasti kuin vanhasta tiimalasista juokseva hiekkakin. Työnnettävällä puikolla saattoi reiän suuruutta säädellä siten, että nassakka tyhjentyi tasan neljässä tunnissa. Vapaavahdin tehtävänä oli täyttää nassakka heti ylös päästyään.
Tuona päivänä meillä oli ollut vastatuuli. Pitääksemme oikean suunnan tuli meidän — perämiehen laskelmien mukaan — luovia kaksi nassakkaa alahankaan, mutta vain yksi ylähankaan. Konstaapeli, joka oli miehistä kokenein ja joka oli tehnyt tämän saman matkan jo yli kuusikymmentä kertaa, totesi, että vaikka perämies olikin täydessä kännissä, hänen laskelmansa pitivät kuitenkin paikkansa, pitivät ainakin suunnilleen.