Siltä näytti.
Akmed jo onnitteli minua. — Mutta mikä oli »kivenkuljetuksen salaisuus»? Tämä huoneko? Kelloko? Kivipatsaatko? Rupesimme hieroglyfikirjoitusta lähemmin tutkimaan. Sanat oli piirretty laattaan, joka oli vähän lattiaa korkeampi, ja huomasimme ilman suurtakaan vaivaa, ettei laatta ollut lattiassa kiinni. Laatan alla siis arvatenkin oli se salaisuus säilytettynä, jota etsimään olin tuon pitkän matkan kotimaastani tehnyt. Mutta laatan suuruus näytti estävän jokaisen ajatuksen saada sitä nykyisillä voimillamme paikaltaan siirretyksi. Akmedin kuitenkin onnistui lykätä meisselinsä laatan syrjän alle, ja kun hän sitten tarttui käsin laattaan, nousi se ilman suurta voimanponnistusta. Otin sen toisesta päästä kiinni, ja siirsimme sen helposti sivulle.
Otaksumamme oli oikea. Kallioon oli laatan alle koverrettu säiliö ja säiliössä oli kultainen laatta, molemmin puolin hieroglyfejä täyteen piirretty. Nostin laatan säilytyspaikastaan. Ryhdyimme molemmat heti lukemaan.
Egyptiläisten vanhin kirjoitus, hieroglyfikirjoitus, ei ole mitenkään niin mahdotonta lukea kuin on tähän asti otaksuttu.[1] Hieroglyfit ovat vanhimmassa kirjoituksessa kokonaisten sanain merkkejä; sittemmin kehittyi kirjoitus tavukirjoitukseksi, ja kun merkkejä ruvettiin lukemaan ainoastaan tavujen ensimmäisen kirjaimen merkkeinä, syntyi todellinen kaksikymmentäneljä kirjainta käsittävä kirjaimisto. Se kirjoitus, jolla muinaisegyptiläisten tiedonannot jälkimaailmalle ovat säilytetyt, sisältää täten sekä sanain että tavujen ja kirjainten merkkejä. Käytettyjen kirjainten luku on yhteensä noin 500. Kirjoitus on luettava joko oikealta vasemmalle, kuten heprealaisten kirjoitus, tai vasemmalta oikealle, kuten länsimaiset kielet. Mutta myöskin pystysuoraa kirjoitusta on käytetty.
[1] Tämä kirjoitettiin 1700-luvulla.
Kreikkalaisten ja roomalaisten yritykset tulkita tämän älykkään muinaiskansan kirjoituskieltä epäonnistuivat suureksi osaksi sen tähden, etteivät he voineet aavistaa, että ne merkit, jotka yhteensä muodostavat sanan, eivät ole aina piirretyt oikeaan järjestykseensä. Hieroglyfit ovat näet samalla kertaa kirjoitusta ja koristetta. Akmedille ei ollut tämä asianlaita mitään outoa, koska hänen äidinkielessään sama menettely ei ole harvinaista.
Ryhdyimme siis lukemaan.
»Minä Raa-sii-hen (tähtien suosikki) olen tämän temppelirakennuksen onnellinen päättäjä. Rakennuksen luonnoksen teki ja rakennustyön aloitti kantaisäni Raa-sii-ke, jonka elämästä kolmas pylväs kertoo ja jonka muumio on ensimmäinen meidän sukumme käytävässä. Minun muumioni tulee olemaan viimeinen, sillä olen sukuni viimeinen jäsen. Vuoren läpimurtaminen kesti yksitoista sukupolvea. Temppelin rakentaminen kesti myöskin yksitoista sukupolvea. Kuningas Beri on käynyt minun aikanani kaksi kertaa työtä tarkastamassa. Kolmannessatoista pylväässä siitä enemmän kerrotaan. Olen onnellisempi kuin esi-isäni, koska olen saanut nähdä tämän temppelin täydellisenä ja olen valmistanut kellon ja kielet. Kielet tulevat kestämään vähän enemmän kuin kuusi vuosituhatta; silloin niiden joustavuus rupeaa vähenemään ja ne vihdoin katkeavat, ellei avaruuden suuri voima ole sitä ennen niitten joustavuutta uusinut. Älköön kelloni tulko mykäksi!
Olen elänyt 92 vuotta ja lähden pian levolle.»
Tähän päättyi kirjoitus. Kivenkuljetuksen salaisuudesta ei ollut viittaustakaan. Kysyvin ilmein katselimme toisiamme. Oliko joku käynyt täällä ennen meitä ja vienyt pois salaisuuden? Mutta silloin hän ei olisi jättänyt tänne tätä kultalaattaa, joka painoi kaksi tai kolme kiloa. Tarkastimme uudestaan mitä huolellisimmin säilytyspaikan. Siinä ei ollut pienintäkään esinettä. Sen pohjassa ja sivuissa ei ollut piirtoakaan, vielä vähemmän kirjoitusta. Nostimme kansilaatan syrjällensä. Se oli samaa kiveä kuin kallio ja temppelikin. Ainoa, mikä jollain tavalla viittasi jonkinlaiseen salaisuuteen, oli sen ihmeellinen keveys. Se ei todella painanut enempää, kuin jos se olisi ollut hohkakiveä. Ja kuitenkin oli tämä sitkeä kivilaji hyvinkin raskasta. Kuten äsken sanoin, en osannut ajatellakaan, että Akmedin kanssa kahden jaksaisimme siirtää laatan sijaltaan.