Käänsin nyt paperini siten, että kirjoitetut puolet eivät tulleet päällekkäin, vaan vastatusten, ja katselin. Hämmästyneen silmäni edessä olivat sanat »ja kivi». Kivi-sanaa ei ollut kummankaan laatan tekstissä, mikä olikin minua oudostuttanut, kun minusta oli vaikeata selittää kiven kuljetuksen salaisuutta käyttämättä itse kivi-sanaa. Ja tässä oli minulla nyt sanat »ja kivi» niin selvänä hieroglyfikirjoituksena kuin missään olen nähnyt. Olin löytänyt etsimäni avaimen. Tunsin itseni äärettömän onnelliseksi.
Telttani oli varustettu ikkunoilla sekä työni tähden että voidakseni nähdä, mitä leirissä kulloinkin tapahtui. Irroitin neljä ruutua, ja illalla oli minulla tekstini kiinanmustalla, jota käytimme hieroglyfien jäljentämiseen, lasille jäljennettynä.
Saatuani juuri tämän työn valmiiksi tuli Akmed vuoresta Hän huomasi heti minusta, että jotain oli tapahtunut. Mutta myöskin hän itse näytti tavattoman tyytyväiseltä. Kun aioin ruveta hänelle kertomaan, mitä olin keksinyt, kielsi hän minua kertomasta. Hän oli näet tänään löytänyt jotain, josta hän sanoi tahtovansa mieluimmin olla vaiti. Hän ehdotti sentähden, että me kumpikin pitäisimme tämän päivän salaisuudet ominamme, jota ehdotusta vastaan ei minullakaan ollut mitään muistuttamista. Eikä ole myöskään näitten salaisuuksien yksin omistaminen mitenkään ystävyyttämme vähentänyt. Ei kumpikaan meistä ole utelias.
Seuraavana päivänä sain kirjoituksistani 212 sanaa, jotka kirjoitin paperipalasille. Missään järjestyksessä sanat eivät olleet, mutta parin päivän kuluttua olin ne jo saanut järjestykseen ja »kivenkuljetuksen salaisuus»-teksti oli valmis.
Raa-sii-hen kertoo siinä, että ne kaksikymmentäneljä pylvästä, jotka ovat vuoren juurella, on itse temppelistä otettu ja niitten tarkoitus on koristaa Karnak'issa olevaa temppeliä. Mutta luultavasti ne eivät tule ikinä tarkoitukseensa käytettäviksi, kun hän on kivenkuljetusesimiesten suvun viimeinen jäsen ja hänen korkea ikänsä kieltää hänet ryhtymästä enää niin suureen työhön. Kenellekään nyt elävälle ihmiselle hän ei tahdo perhesalaisuuttansa kivien kuljetuksesta uskoa, mutta ei hän myöskään tahdo tätä salaisuutta ottaa mukaansa hautaan. Sen tähden hän uskoo salaisuutensa jonkin tulevaisuudessa elävän sukupolven haltuun. Tuottakoon se heille onnea. Että vuori hänen kuolemansa jälkeen jätetään tyhjäksi ja ihmiset siitä muuttavat pois, siitä oli Raa-sii-hen varma, sillä ilman hänen salaisuuttaan tuli työ siellä turhaksi.
Tyhjä vuori ja pylväät vuoren juurella todistavat, että Raa-sii-hen on ollut oikeassa. — —
Minä olin nyt kivenkuljettajien esimiesten perhesalaisuuden omistaja.
Itse salaisuuden selitys on niin yksinkertainen, että siihen tarvittiin ainoastaan neljä riviä.
Nämä neljä riviä todistavat minulle täysin vakuuttavasti, että teoriani Newtonin laista on oikea. Kappalten »paino» ei riipu mistään maan vetovoimasta, vaan on olemassa avaruudesta päin vaikuttava paine, joka kappaleet lykkää, työntää maata kohti. *Tätä painetta voi vähentää.* Raa-sii-ke, ensimmäinen kivenkuljettajien esimies, on keksinyt tavan, jolla tämä vähentäminen tapahtuu. Aikojen kuluessa ovat hänen sukunsa jäsenet kantaisänsä aatetta yhä kehittäneet, ja suvun viimeisen jäsenen, Raa-sii-hen'in käsissä painoi kivi ainoastaan noin kymmenennen osan siitä, mitä se toisten ihmisten käsissä painaa.
Minun ja minun poikani käsissä kivi ei paina kymmenesosaa prosenttia siitä, mitä se toisten käsissä painaa. Ja se tapa, jolla tämä painon vähentäminen tapahtuu, on niin yksinkertainen, että voin sen kahdessa minuutissa oppimattomimmalle opettaa.