— Komisarius seisoi vielä kalliolla. Äkisti näin hänen, silmiään varjostaen, katsovan purolle päin, joka nyt oli pienen järven näköinen, ja heti sen jälkeen tekevän hengenvaarallisen hyppäyksen kalliolta puron rannalle, josta lähti juoksemaan pitkin rantaa, minkä ikinä jaloista lähti. Minä tietysti heti avustamaan. Samassa näin miehen nousevan purosta rannalle ja hyvää vauhtia kiitävän käpälämäkeen. Vesi räiskyi vaatteista joka askeleelta. Mies oli hengästynyt ja likomärät vaatteet estivät juoksemisen; komisarius oli pian hänen kintereillään. Kun mies huomasi, ettei enää jaksanut pakoaan jatkaa, kääntyi hän äkisti ja laukaisi pistoolinsa aivan komisariuksen kasvoihin. Pistoolin sirpaleet vinkuivat korvieni ympäri. Vesi ei ollut vielä ehtinyt juosta piipusta, vaan ase räjähti palasiksi. Nyt vasta huomasin, että mies oli Jaska. En ollut silmiäni uskoa, niin mahdottomalta asia minusta tuntui.
— Vasemmassa kädessä oli roistolla paljastettu puukko, mutta kun komisariuksen revolveri tähtäsi suoraan hänen rintaansa, ei hän rohjennut lyödä. Huomasi kai, että luoti olisi ollut kättä nopeampi. Jaska tekeytyi nyt nöyräksi ja heitti puukon pois. Komisarius laski silloin revolverinsa suun maata kohti. Mutta salaman nopeudella töyttäsi Jaska molemmin nyrkein vastustajaansa olkapäihin, niin että tämä kaatui selälleen. Laukaus meni ilmaan, ja rosvo heittäytyi komisariuksen päälle molemmilla peukaloilla kiristäen hänen kurkkuansa. Kai olet huomannut nuo rumat siniset merkit, jotka siinä vieläkin näkyvät?
— Kaikki tämä tapahtui niin nopeasti, ettei Jaska ollut minua ollenkaan huomannut. Ainoastaan muutamia sekunteja hän ehti kiristää, ennenkuin minäkin olin paikalla, riuhtaisin hänet komisariuksesta irti ja heitin puun kylkeen, että luut kalisivat.
— Komisarius nousi, kosketteli sormin kurkkuansa muutaman kerran, otti pienen kuvastimen taskustaan ja tarkasteli hyvin tutkivin katsein niitä rumia nirhamia, jotka Jaskan kynnet olivat molemmin puolin kurkkua raappineet. Tyynellä äänellä hän käski sitten minun panna Jaskan käsirautoihin ja, pitäen koko ajan revolveria kädessään, seurasi häntä venerannalle, missä komensi minut vielä lujasti hänet köyttämään, minkä suurella mielihyvällä teinkin. — Mahdotonta on käsittää, mistä tuo ukko kaiken tyyneytensä ottaa. Enpä minäkään piiskurinvirkaa rakasta, mutta tällä kertaa minua melkein suututti, ettei komisarius määrännyt selkäsaunaa. Koivunoksa konnan palkka, nuora pettäjän perintö. Kun tuo kierosilmä heitti puukkonsa pois ja oli antautuvinaan, oli hänen katseensa niin nöyrä kuin ikinä ihmisen katse voi olla, ja kuitenkin hän kehtasi käyttäytyä noin ruokottomasti. Enpä minä enää ikinä luota keneenkään, jolla on viekas silmä ja punainen parta.
— Mutta miten oli Kyttyräinen onnistunut pääsemään vankilastaan ulos?
— Olimme ihan unohtaneet, että kun veden luonnollinen lasku oli suljettu, tuli virta suppilossa ihan mitättömäksi, koska siitä nyt juoksi vain se vesi, joka vähitellen täytti Jaskan linnan. Kun Jaska veden alituisesta nousemisesta huomasi pian hukkuvansa, ellei hän pääse vankilastaan pois, oli hän sukeltanut ja onnistunut nousemaan tuon saman suppilon kautta yläpuolella olevaan lammikkoon. Hänen täytyi kuitenkin pian nousta pintaan ilmaa saadakseen, ja vaikkei hän näyttänyt paljon muuta kuin nenän vedenpinnan yläpuolella, oli komisarius hänet huomannut. Kaksi silmää vierahalla, kolme komisariuksella. — Jos komisarius olisi nyt luullut häntä sorsanpojaksi ja ampunut, olisi Jaska ainaiseksi lusikkansa heittänyt. Mutta eiväthän hurjan luut ensiksi mätäne. Ja Jaskan luut ehkä suorittavat vielä kerran hänen puolestaan sen osan kuritusta, jota hän ei ehdi itse suorittaa.
— Kuinka niin?
— En tiedä, liekö totta. Mutta niin ainakin kertovat vanhat kakolalaiset, että jos siinä talossa joku kuolee, ennenkuin on ehtinyt palvelusaikansa loppuun suorittaa, viedään hänet Helsinkiin, jossa hänet valmistetaan palvelematta olevien vuosien suorittamista varten. Hänestä tehdään tuommoinen »laiha maisteri», joka suljetaan kapeaan kaappiin ja jonka koulunopettajat kuuluvat välistä näyttävän pojille terveelliseksi opetukseksi, että ymmärtäisivät tulla kunnollisiksi ihmisiksi. Taitaa olla hyväkin opetuksen välikappale.
— Ei asia ihan semmoinen ole. Ja kyllä Kyttyräinen tulee maallisen rangaistuksensa loppuun asti suorittamaan. Ei hän tule vuosilla pääsemään. Ja kun tuomio tulee elinkautinen, on se kuolemalla loppuun suoritettu. Kun tuo raukka tekisi edes vankilassa parannuksen.
— Tapahtuuhan se muutamille, vaikka eihän Jaskalla siihen suuria edellytyksiä ole. Kyllä Jumala voi hänetkin panna niin lujalle, että hänen tulee pakko nöyrtyä. Tapanahan on sanoa, että ellei vanha Jumala saavuta, niin vastaan hän tulee. Onnellisempaa yhtymystä kuin tämä ei voisi Jaskalle tapahtua.