— Saitteko mitään selkoa, minkälainen kyttyräläisten koti oikeastaan oli?
— Saimmehan me. Vasta saatuani Jaskan lujasti köytetyksi heitin silmäyksen purolle päin. Puro vaahtosi nyt valkoisena koskena. Pato oli särkynyt, ja Jaskan linna tyhjentyi hirveällä kohinalla. Jos Jaska olisi runsaan puolen tuntia vielä odottanut, olisi koko raskas työmme ollut turha. — Kun ryöväripäällikkö huomasi mitä tapahtui, raivostui hän ihan suunniltaan. Oli kamalaa nähdä ja kuulla hänen raivoansa. — Luolan tyhjentyminen ei kestänyt täyttä tuntiakaan. Patoamalla nostettu vesi linnan yläpuolella sitä vastoin laski vain hitaasti tämän ja seuraavan päivän kuluessa. Avasimme heti pääsisäänkäytävän ja menimme ryövärien kartanoon kotitarkastukselle. Luola oli paljoa suurempi ja mukavammin sisustettu kuin olimme voineet aavistaa. Paitsi isoa, hyvin tehtyä ja tilkittyä asuintupaa oli sinne rakennettu oikea varastorakennus, joka väliseinillä oli jaettu kolmeen varastohuoneeseen. Kaikki näytti olevan tarkoin mietittyä ja laskettua, ja luola oli kaikin puolin hyvin sisustettu ryövärilinna. Vedenpaisumustakin oli edellytetty, koska huoneet oli pönkitetty kivistä kattoa vasten, ettei vesi pystynyt niitä paikaltaan siirtämään. Halkoja makasi kaikkialla huiskin haiskin, niinkuin vesi ne oli jättänyt.
— Olimme oudoksuneet, ettei puron rannalla näkynyt minkäänlaista venevalkaman merkkiä. Nyt ymmärsimme syyn: luolassa oli aivan uusi, hyvä vene. Suppilonmuotoinen puron lasku voitiin hirsistä tehdyllä luukulla luolan sisäpuolelta sulkea, missä tapauksessa alempi vesi väheni niin paljon, että veneellä pääsi mukavasti itse luolaan. Täten saivat ryövärit ryöstetyt tavaransa vesitse suoraan itse luolaan, eikä jäänyt myöskään luolan ulkopuolelle mitään merkkiä, joka viittaisi ihmisten läsnäoloon. Ellen olisi tullessamme sattunut tirkistämään kalliosyrjän alle, samassa kun Jaska yritti urkkia meistä tietoja, on melkein varmaa, että olisimme jatkaneet matkaamme aavistamattakaan, että olimme käyneet niin lähellä ryövärien linnaa. Myöskin sisäänkäytävät luolaan olivat ainoastaan etsimällä löydettävissä.
— Koska isäntä makasi lujasti köytettynä ulkona, kävimme lupaa pyytämättä hänen tupaansa. Tupa oli hyvin järjestetty salapolttimo. Komisarius ei sanonut tavanneensa ikinä niin hyvin varustettua salapolttimoa. Kattilat, hatut, torvet ym. olivat kaikki vaskea ja mitä parhaimmassa kunnossa. Kaikki taottiin kirveellä romuksi. Näithän itse nuo raskaat vaskiromumöhkäleet veneessä.
— Eikö näkynyt mitään merkkiä ryöstetyistä tavaroista?
— Kuusi tai kahdeksan hevoskuormaa vaatteita oli huolellisesti järjestetty suurimman aitan hyllyille. Liinavaatteet ja pitovaatteet oli tarkoin erotettu. Yksin silkkihuiveja oli neljättäkymmentä. Kaikki oli likomärkää. Kaksi päivää meni niitten kuivaamiseen. Ellei Jaskalla olisi ollut hyvin paljon köysiä, olisimme tuskin saaneet kaikkea kuivatuksikaan; nyt on koko ryöstettyjen tavarain varasto taas hyvässä kunnossa aitan hyllyillä. Ovi olisi oikeastaan ollut kruunun sinetillä suljettava, mutta komisariuksen oli pakko jättää ovi auki, etteivät vaatteet pilaantuisi homeesta. Ensi tilaisuudessa tuodaan kaikki kylään, jotta kukin saa omansa. — Kellot ja koristeet on Jaska kai jo myynyt, koska ei mitään semmoista näkynyt. Kumma, että silkkihuivit olivat säilyneet. Mutta ensi talvena olisivat kai kaikki vaatteet menneet menoansa, jos ryöväreillä oli todella tarkoitus ruveta pitämään hevosta.
— Toinen aitta ei tuottanut meille paljon vaivaa. Sikunanhaju kohta osoitti, että viinaa siinä säilytettiin. Kaikki oli todellakin tehtaantapaisesti järjestetty, kun viinakin säilytettiin haapaisissa kymmenen kannun leileissä. Parikymmentä leiliä oli viiden minuutin päästä säpäleinä.
— Kolmas aitta oli jyvämakasiini. Jyville emme voineet mitään: ne pilaantuvat kyllä.
— Työn tehtyämme oli meidän vielä pakko kantaa Jaska veneeseen. Hän ei hyvällä eikä pahalla suostunut käymään.
— Minkälainen hän oli matkalla?