— Raato vieköön! miten hävyttömän alhaista! — huudahti Jack.
— Minä heti pyörryn — voin pahoin, — kuiskasi vinttikoira.
— Se on kauheata — kauheata! voihki mäyräkoira.
— Olen aina sanonut, että ihmiset ovat konnia! hiirenkarvainen doggi murahti.
— Mikä kauhea kuolema! — Bouton huokasi. Ja vain sinipunervan koiran ääni kaikui pimeästä nurkasta synkän pilkallisena:
— Vaan eipäs se liemi mitään — ei ole hullumpaa — vaikka tietysti muutamat daamit, jotka ovat tottuneet kananpoika-kotletteihin, arvelevat että koiranliha saattaisi olla hiukan mureampaa.
Kiinnittämättä huomiota tähän julkeaan huomautukseen villakoira jatkoi:
— Vihdoin minulle kävi isäntäni puheista selville, että perikatoon joutuneitten toverimme nahkaa käytetään naishansikasten tekoon. Mutta — olkaa lujat, mesdames — mutta tämä ei riitä. Sitä varten, että nahka tulisi hienompaa ja pehmeämpää, se nyljetään elävästä koirasta.
Kauhun huudot keskeyttivät villakoiran sanat:
— Miten epäinhimillistä! —