Sitte Nadja näyttää sille suurta kuvakirjaa ja selittää:
— Tämä on hevonen, tämä on kanarialintu, tämä on pyssy — Tässä on lintu häkissä, tässä sanko, peili, uuni, lapio, varis — Ja tämä, katsokaahan, tämä on norsu! Eihän se ole yhtään näköinen? Tokko norsut ovatkaan noin pieniä, Tommy?
Tommyn mielestä ei niin pieniä norsuja ole missään maailmassa. Yleensä se ei pidä näistä kuvista. Se tarttuu kärsällään lehden reunaan ja kääntää sen.
Lähenee päivällisaika, mutta tyttöä ei mitenkään saa norsun luota. Avuksi tulee saksalainen:
— Sallikaa minun järjestää tämä asia. He syövät yhdessä päivällistä.
Hän käskee norsua istumaan. Norsu istuutuu totellen, minkä johdosta koko huoneiston lattia jymähtää, astiat kaapissa tärähtävät ja alikerrassa kalkkirappaus varisee katosta. Sitä vastapäätä asettuu tyttö istumaan. Heidän välilleen nostetaan pöytä. Norsun kaulan ympäri sidotaan liina, ja uudet ystävykset alkavat syödä päivällistä. Tyttö syö kananlihasta keitettyä lientä ja pienen kotletin, ja norsu kaikenlaisia vihanneksia ja salaattia. Tytölle annetaan pikkuruinen lasi viiniä ja norsulle lämmintä vettä sekä lasillinen rommia, ja se imee mielihyvällä tämän juoman kärsällään suuhunsa liemimaljasta. Sitte he saavat jälkiruokaa — tyttö kupillisen kaakaota ja norsu tällä kertaa puolen pähkinäkakkua. Saksalainen istuu tällä haavaa isän kanssa vierashuoneessa, ja juo olutta yhtä suurella nautinnolla kuin norsukin, mutta vain suuremmat määrät.
Päivällisen jälkeen saapuu joitakin isän tuttuja, ja heitä varoitetaan jo eteisessä norsusta, etteivät pelästyisi. Ensin he eivät usko, mutta sitte, nähtyään Tommyn, he painautuvat ovea vasten.
— Älkää pelätkö, se on kiltti! — tyttö heitä tyynyttää.
Mutta vieraat poistuvat nopeasti vierashuoneeseen ja lähtevät pois, viittäkään minuuttia istumatta.
Saapuu ilta. On myöhä. Tytön on aika mennä levolle. Mutta häntä ei saa lähtemään norsun luota. Niin hän vaipuukin uneen sen vieressä, ja vasta nukuksissa viedään hänet lastenkamariin. Hän ei edes tunne, miten hänet riisutaan.