— Mutta se vain ei puhu?
— Niinpä juuri, se vain ei puhu. Minulla, tiedättekö, on myös tyttö, yhtä pieni kuin tekin. Hänen nimensä on Liisa. Tommy on hänen kanssaan suuri, hyvin suuri ystävä.
— Jokos te, Tommy, olette juonut teetä? — tyttö kysyy norsulta.
Norsu ojentaa jälleen kärsänsä ja puhaltaa aivan tytön kasvoihin lämpöisen voimakkaan henkäyksen, niin että kevyet hiukset tytön päässä hulmahtavat hajalleen.
Nadja nauraa ja paukuttaa käsiään. Saksalainen nauraa sakeasti. Hän on itse sellainen suuri, paksu ja hyvänluontoinen kuin norsukin, ja Nadjasta tuntuu, että he ovat kumpikin toistensa näköisiä. Ehkä he ovatkin sukua keskenään?
— Ei, ei se ole juonut teetä, pikku neiti. Mutta se juo mielellään sokerivettä. Myöskin se pitää hyvin paljon pullista.
Tuodaan tarjottimella pullia. Tyttö kestitsee norsua. Se tarttuu sukkelasti sormellaan pullaan, ja kätkee sen renkaaksi kiertyvällä kärsällään jonnekin alas pään alapuolelle, jossa sillä liikkuu lystikäs, kolmikulmainen, karvainen alahuuli. Kuuluu, miten pulla kahisee kuivaa nahkaa vasten. Samoin tekee Tommy toiselle pullalle, ja kolmannelle, neljännelle ja viidennelle, ja nyökäyttelee kiitollisuuden merkiksi päätään, ja sen pikkuruiset silmät ovat mielihyvästä tiirullaan. Ja tyttö nauraa ilosta.
Kun kaikki pullat on syöty, esittää Nadja norsulle nukkensa:
— Katsokaahan, Tommy, tämä hienosti puettu nukke on Sonja. Hän on hyvin kiltti lapsi, mutta hiukan juonikko eikä tahdo syödä soppaa. Ja tämä on Natasha — Sonjan tytär. Hän on jo alkanut lukea ja tuntee melkein kaikki kirjaimet. Ja tuo on Matrjoshka. — Se on minun kaikkein ensimäinen nukkeni. Katsokaahan, sillä ei ole nenää, ja pää on liimattu kiinni, ja hiukset ovat lähteneet. Mutta eihän kuitenkaan sovi ajaa muoria pois talosta. Eikö niin, Tommy? Hän oli ennen Sonjan äitinä, mutta palvelee nyt meillä kyökkipiikana. No, ruvetaanpas leikkimään, Tommy: te olette isä ja minä olen äiti ja nämä ovat meidän lapsia.
Tommy suostuu. Se nauraa, tarttuu Matrjoshkaa kurkkuun ja vie sen suuhunsa. Mutta se on vain leikkiä. Pureksittuaan hiukkasen nukkea se laskee sen jälleen tytön polville, tosin hiukan märkänä ja rypistyneenä.