Tyttö ei pelkää ensinkään. Häntä vain hiukan ihmetyttää eläimen suunnaton koko. Sensijaan alkaa hoitajatar, kuustoistavuotias Polja vinkua pelosta.
Norsun isäntä, saksalainen, lähestyy lastenvaunuja ja sanoo:
— Hyvää huomenta, pikku neiti. Älkää peljätkö. Tommy on kovin kiltti ja pitää lapsista.
Tyttö ojentaa hänelle pienen kalpean kätensä.
— Hyvää päivää, miten voitte? — hän vastaa. En pelkää tippaakaan. Mikäs sen nimi on?
— Tommy.
— Hyvää päivää, Tommy, — lausuu tyttö ja kumartaa päällään. Sen tähden että norsu on niin suuri, ei hän uskalla sinutella sitä. — Miten olette nukkunut viime yön?
Hän ojentaa sillekin kätensä. Norsu tarttuu varovasti hänen hentoihin sormiinsa ja puristaa niitä taipuisalla, vahvalla sormellaan paljoa enemmän hellävaroen kuin tohtori Mihail Petrovitsh. Tätä tehdessään norsu nyökäyttää päätään, ja sen pienet silmät ovat aivan tiirullaan, ikäänkuin se nauraisi.
— Mutta sehän ymmärtää kaikki? — tyttö kysyy saksalaiselta.
— Oi kyllä, aivan kaikki, pikku neiti!