Joella.
— Nuoriherra! Halloo, nuoriherra? — kuului ikkunan takaa kiirehtivä kuiskutus.
Makasin vuoteessani riisuutumatta, ja miten koinkaan taistella unteluutta vastaan, mutta juuri tällä hetkellä se alkoi jo vallata minut raukeaan helmaansa. Kuiskausta seurasi varova, mutta itsepintainen sormen naputus ikkunaan: minua kutsui ulos vanha kokkimme Jemeljan Ivanovitsh, jonka kanssa olimme sopineet, että lähdettäisiin yöksi pyytämään rapuja lihasyötillä. Nousin ja avasin akkunan, koettaen olla aikaansaamatta kolinaa. Minuutin kuluttua olin jo maassa, Jemeljan Ivanovitshin vieressä, väristen unesta ja kiihkosta, jonka minussa herätti odottava nautinto.
Oudokseltaan en aluksi voinut erottaa mitään. Yö oli niin musta, kuin tapaavat olla vain kuumat ja kuunvalottomat heinäkuun yöt Etelä-Venäjällä. Liikkumattomassa, ikäänkuin veltossa ilmassa tuntui resedan sitkeä, makea tuoksu, joka täytti aituuksen, ja kukkivien niinipuiden vieno, mutta äitelä haju — Ei yksikään ääni rikkonut syvää hiljaisuutta, lukuunottamatta vankkurien etäistä, hiljenevää kolinaa.
— Eihän äiti herännyt? — Jemeljan Ivanovitsh kysyi hätäisesti kuiskaten.
— Ei, ei, ei kukaan ole kuullut — Oletteko ottanut kaikki, Jemeljan Ivanovitsh? Haavinkin? ja lihan? ja kannun?
— Tss — älkää kolistako, nuoriherra — Jos äiti herää, niin rupeaa torumaan meitä molempia — No mennäänpä sitten.
Me astuimme ha'an laitaa kapeata tietä pitkin, jota reunusti molemmin puolin tiheä ja paljon ihmisen pituutta korkeampi sekapensaikko — Minusta yhä tuntui, että seuraavalla hetkellä kompastun johonkin esteeseen, pysähdyin senvuoksi usein ja ojensin käteni eteenpäin, ummistaen lujasti silmäni. Minusta oli hiukan kaameata, mutta vaikutelmien uutuus ja ennen kaikkea niiden luvattomuus soi niille selittämättömän ihanuuden, sellaisen ihanuuden, että minä nyt vieläkin, 25 vuoden kuluttua, tunnen tätä yötä muistellessani iloisen ja tuskallisen ahdistuksen rinnassani.
Äkkiä kompastuin Jemeljan Ivanovitshiin. Hän seisoi ja hypisteli jotain pimeässä.
— Mitä te teette, Jemeljan Ivanovitsh? — minä kysyin, haparoiden käsilläni hänen selkäänsä.