Maantien vieressä likellä Heinäjoen torppaa saivat koirat vielä liikkeelle jäniksen, jota en kuitenkaan saanut. Tein maantiellä pahan "pummin"! —
Heinäjoen emännällä oli sattumalta kahvipannu tulella, niin että tulin varsin sopivaan aikaan. Sieltä sain myös kyytihevosen kartanoon, jonne tulin iltahämärässä.
Ja niin tuo myöhäissyksyinen eräretkeni salomaille oli päättynyt.
Tulos ei ollut suuri, mutta sehän oli vain sivuseikka. Pääasia oli, että taas olin saanut todeta Hämeen luonnon voivan myöhäisellä syksylläkin luonnonystävälle ja salomaan vaeltajalle tarjota mitä ihanimpia vaikutelmia ja mitä suurinta, puhtainta nautintoa.
"VANHA ISÄNTÄ".
Jokainen teistä tuntenee jonkun vanhan isännän?
Sana "vanha" tietää, että on kyseessä vanha ei ainoastaan ikään nähden, vaan ennen kaikkea kotitalossaan vanha. Vanhan ajan kansalla oli "papaksi" jääminen taloon aivan yleistä; — nyt ei tuo tapa enää ole niin tavallinen. Sota-ajan isäntien kesken se on mahdotonta — nehän tulevat ja menevät ja suhtautuvat taloon kuin ilves jäniksenottopaikkaan.
Niin, taatot ne muodostavat aivan erikoisen, korkeasti arvovaltaisen kansanluokan.
Nykyjään, kun kaikki maailman ihmiset, joilla on jotakin yhteistä, liittyvät yhteen kuin kurki ja suo ja pitävät vain kokouksiaan, niin olisi toivottavaa, että myöskin "papat" pitäisivät kokouksen. Varmaan pyytäisin päästä siihen mukaan sivulta katsojana ja pyytäisinpä vielä Lampénin Ernstinkin. Kyllä vain meille niin vanhoille kuin nuorillekin olisi siellä nähtävää ja opittavaa. Kokousajaksi olisi varattava vähintäin viikko, sillä ei keskustelua ja vilkkaita esityksiä ainakaan tulisi puuttumaan!
Vaarit ovat hauskoja, puheliaita ja usein leikillisiä, mukavia poikia. Ne ovat paikkakunnan eläviä sanakirjoja. Kysy jotakin, mikä koskee paikkakunnan viimeisen puolivuosisadan historiaa, niin saat sen varmasti tietää. Samassa talossa usein koko pitkän elämänsä viettäneenä ja erinomaisine muistineen hän tietää kyläkuntansa ja paikkakuntansa kaikki merkillisimmät tapahtumat.