Kysyessäni, mikä oli syynä siihen, että ketut karttavat muutamia hevoshaaskoja kovasti, sanoi hän sen riippuvan siitä, oliko hevonen syntynyt "hyvällä ajalla" sekä milloin ja millä tavalla se oli tapettu. "Meitill’ on kanss' syntymäss' määrätty, millä tavalla kuoleman pitää."

Ilveksiä Flinkman on saanut 69 kpl. ja niistä loukuilla vain yhden, kaikki muut koirilla. Useimmat olivat hänen koiransa tappaneet siten, että toinen ahdisti edestä ja toinen "kurkkumies" karkasi takajalkojen välistä ilveksen kimppuun.

Hän kertoi muuten parhaitten koirainsa ajossa haukkuneen hyvin vähän. "Ei puhuneet mitään juur'", ajaessaan ilveksiä, jotka juoksevat siten, että vanhat tekevät 3, nuoremmat aina 7 "loikkoomista" ja niiden välillä "ravia". Jäljistä voi niinmuodoin päättää ajettavan ilveksen iän.

Makuupaikakseen valitsee ilves ensi sijassa jonkin kiven, jonka päällä se makaa. Jos se on syönyt jäniksen, makaa se aivan siinä vieressä. Jänis onkin myllärin kokemuksen mukaan se ruoka, jota ilves enimmin syö. Syö se kuitenkin myös pimeässä paljon teeriä.

Hän sanoi ilveksen valitsevan pesäpaikakseen mieluimmin jonkin vanhan "mehtsijan" pesän. Ja erottipa — niinkuin muutkin metsästäjät kolme lajia ilveksiä, nimittäin kissa- (mustapilkullinen), susi- (pilkuton) ja kettuilveksen.

En voinut olla kysymättä ukon mielipidettä jäniksen puputtamisesta, johon hän vastasi: "Se ei ole totta, että jänis puputtaa, vaan ääni on pienen tarhapöllön."

Myöskin karhuja ja susia haaskoilta on ukko kaatanut, vaikka tosin vähemmässä määrässä.

Noista metsästyksistään hän jutteli paljon hauskaa:

Eräänä kauniina kuutamoyönä joulun jälkeen oli ukko siten pihatossa (navetassa) susia vaanimassa. Ja näkipä hän silloin, kuinka viisi sutta läheni haaskaa. Joukossa oli kuitenkin yksi iso poika, joka näkyi varoittaneen muita, sillä eivät ne sinä yönä tulleetkaan lähemmäksi, vaan katosivat "mehtään". Seuraavana yönä oli miehemme taas paikallaan. Eipä aikaakaan, niin jo kuuluu pellolta rapinaa, ja lävestä näkee hän susien lähenevän. Varovasti hän siirtyy oven kohdalle, mutta liekö heinät ratisseet, koskapa pedot lähtevät pakoon, muut paitsi "iso poika", joka rohkeasti menee haaskan luokse ja alkaa syödä. Sykkivin sydämin mylläri silloin, niinkuin sanansa kuuluivat, "pliittasi sitä takapuoleen", jolloin susi, selvästi haavoitettuna, läksi hiljalleen menemään.

Kun hänen pyssynsä oli yksipiippuinen, ei ollut muuta neuvoa kuin tarttua ometan nurkassa olevaan talikkoon ja lähteä sitten hankea pitkin juosten ajamaan sutta takaa.