Lähelle tultua ähkii tuo mahdottoman suuri susi kovasti, nousee kahdelle jalalle ja koettaa purra mylläriä päähän. Äkkiä takaperin vetäytyen Flinkman väistää hyökkäyksen ja saa tilaisuuden lyödä sutta talikolla kolme kertaa päähän, niin että se sortui hangelle.

Esimerkkinä suden suuruudesta mainitsee ukko, että se kun oli pirtin kattoparrussa kiinni, oli sen häntä permannolla.

Siihen aikaan eivät sudennahat olleet korkeassa hinnassa, koska nahasta sai sen harvinaiseen suuruuteen nähden vain 18 markkaa — muista maksettiin silloin vain 13 markkaa.

Kerran veivät sudet Flinkmanilta hyvän koiran aivan hänen nähtensä tuvan edustalta. Susia oli kaksi, joista toinen oli tullut koiraa vastaan. Koira silloin heittäytyi selälleen aivan kuin suuren koiran eteen. Samassa hyökkäsi toinen susi sivulta ja tarttui koiraan, jonka sitten välissään kuljettaen veivät yhdessä mukanaan, huolimatta siitä, että mylläri "pamautti kovia mälliä riihipihalta avaruuteen".

* * * * *

Kun ukko kahvia juotuamme oli sangen hauskasta häränsarvisesta ja visapohjaisesta, omatekoisesta nuuskarasiastaan pistänyt aimo annoksen nuuskaa nokkaansa, jatkoi hän kertomuksiaan karhunjahdeistaan.

Nuuskan, jonka hän pistää suuhunsa, kun on haaskan vieressä vaanimassa ja jolloin ei polttaminen käy päinsä, valmistaa myllärimme oman keksintönsä mukaan itse seuraavalla tavalla: 1/4 kg mahorkkaa, keitettyä kahvinporoa ja kupillinen kahvia pannaan "pottuun", joka sitten pistetään uuniin, jossa se saa olla kaksi viikkoa kuumassa, ja niin on hyvä nuuska valmis!

Palataksemme karhunjahtiin mainittakoon niistäkin muutamia tapahtumia.

Kerran keväällä, helluntaina, oli Mutulan maalla Rengossa tapettu erään äijän huono hevonen. Seuraavana yönä tultiin Flinkmanille ilmoittamaan, että karhu oli ollut syömässä hevosta ja raastanut raadon mukanaan. F. meni heti paikalle ja huomasi, että karhu oli vienyt hevosen kankaan yli metsään. Jälkiä voitiin seurata niiden oksien, sammalien y.m. mukaan, joita hevosen kaviot olivat, karhun raatoa raastaessa, taittaneet ja repineet maasta. Metsästä löydettiin haaska, jonka karhu oli vast'ikään jättänyt myllärin ja hänen seuralaistensa lähestyessä.

Tuota pikaa laitettiin lava lähellä olevaan suureen mäntyyn, oksia kasattiin ja katajia poistettiin "väylältä". F. antoi nyt miehille käskyn poistua ja "veisata ja laulaa" kotiin saakka eksyttääkseen siten karhua.