Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa kesällä 1879

by A. V. Ervasti

Kemi. Katsaus Karjalan taloudellisiin oloihin.

Kemin kaupunki on saanut nimensä Kemijoesta, samoin kuin Oulun kaupunki Oulujoesta, ja paikan oikea nimitys on siis Kemi. Venäläisen kieli ei kuitenkaan ole taipunut tätä sanaa tällä tavalla ääntämään enemmän kuin ruotsalaisen kieli sanaa Oulu; niinkuin jälkimmäisestä on ruotsiksi saatu Ulå, Uleå, ja borg (s.o. linna) sanan liittämällä Uleåborg, oikeastaan Oulunlinna, samoin on Kemi venäjässä muodostunut sanaksi, jonka äänneasun parhaiten voinee suomeksi ilmaista kirjoittamalla nimen Keemj. Venäjän mukaan meidän sivistynyt ruotsinkielinen yleisö kirjoittaa ja sitten ääntää paikan nimen Kem (Kemm), mutta tämä on yhtä väärin kuin tornionpuolisen Kemin ääntäminen Tshemiksi, niinkuin joskus kuulee.

Kemin ja Oulun kaupungit tarjoutuvat itsestään toisiinsa verrattaviksi. Molemmat ovat yhtä ylhäällä pohjoisessa (65° lev.) kahden puolen Suomen mannerta; kumpikin on suuren joen suussa ja meren rannalla, ja maakuntaa ulottuu kummallakin yhtä syvälle sisäänpäin, koska Maanselkä näillä tienoin kulkee ihan maan keskitse, luonnolliset edut näyttävät siis jotenkin yhtäläisiltä molemmille; ilmanala Kemin puolella on tosin kylmempää, mutta sen sijaan Kemin jokialue on paljon laajempi eli yhtä suuri kuin Oulun ja Iijoen yhteensä, ja Vienanmeri niin ikään on isompi Kainuunmerta (eli Pohjanlahtea Merenkurkun yläpuolella). Kun lisäksi sama kansa, suomalaiset, asuu molempain välillä, merestä mereen, luulisi näiden kaupunkien olevan jotenkin yhtäläiset niin hyvin varallisuutensa kuin ulkomuotonsa y.m. puolesta. Mutta lyhykäinen kuvaus Kemistä on osoittava, että erilaisuus niiden välillä on paljon enemmän silmäänpistävä kuin yhdenlaisuus.

Jo Kemin ympäristö on ihan toisenlaista kuin Oulun. Ouluun yhtyy neljältä eri suunnalta leveät valtamaantiet; me tulimme myöskin valtatietä Kemiin, ja se oli välttävä metsäpolku. Monen virstan päässä Oulusta alkavat kaupunkilaisten viljelysmaat, enimmäkseen peltoja, joissa syyspuoleen kullankarvainen vilja lainehtii ja joiden punaisiksi maalatut rakennukset ilahuttavat silmää kesät talvet; ainoa viljelyksen merkki, minkä havaitsimme Kemin ulkopuolella, oli se pieni vetinen niitty, jonka poikki tie kulki. Ei mitään vainioita aitoineen, latoineen ja riihineen, ei myöskään muita laitteita eli rakennuksia näkynyt, joista olisi voinut aavistaa, että edes pieni kaupunki oli tulossa; kun tulimme niityn laitaan, ilmestyi kaupunki ikäänkuin taivaasta pudonneena eteen. Ainoat silmäänpistävät laitteet olivat ne suunnattoman suuret puuristit, joita oli pystytetty kalliovuorille kaupungin vieressä ja takana merellepäin. Mutta syy, miksi emme mitään sanottavaa viljelystä nähneet, oli hyvin yksinkertainen: semmoista ei Kemin tienoilla isosti löydy. Kaupungissa ei kylvetä ainoaakaan jyvää! Muutamia huononpuoleisia niittyjä sanottiin lähitienoilla olevan, ja kestikievarin ikkunoista näkyi vähän nauris- ja perunamaata, johon köyhänlainen torppari meillä voisi olla tyytyväinen, — siinä kaikki.

Itse kaupunki on aluksikin ulkonäöltään yhtä erilainen. Katujen syrjällä on 5 jalkaa leveät lankkukäytävät, korttelia tai paria ylhäällä maasta; keskiosa katua ei ole kivetty, ei edes sannoitettu niinkuin meillä, vaan kasvoi korttelin korkuista ruohoa, jossa ei yhdessäkään kohti näkynyt rattaan eikä kavion jälkeä. Kesäajoneuvoja ei näet Kemissä ole. Rakennukset eivät niinkuin meillä ole syrjittäin katua pitkin, vaan päittäin, josta seuraa, että ne eivät voi olla kiinni toisissaan, vaan ovat rakennettavat erilleen, koska muuten talo ei syrjäikkunoista saisi mitään valoa. Rakennukset ovat kuitenkin leveämpiä kuin useimmat meidän taloista olisivat, jos ne ajateltaisiin käännetyiksi pääty katua vasten. Vähintään kolme ikkunaa on rinnatusten talossa katua vasten, vähän varallisemman näköisissä viisi — taisipa joku löytyä, jossa oli seitsemänkin; syrjäpuolilla taas kartanoita vasten on viisi, seitsemän ja yhdeksän ikkunaa. Rakennukset ovat muuten kaikki kaksikerroksisia, hyvin harvat laudoitettuja, useimpain seinät pyöreistä veistämättömistä hirsistä. Ikkunat ovat merkillisen pieniä; varmaan ei koko kaupungissa ole ainoaakaan niin suurta ikkunaa kuin meillä herrastaloissa on tavallista. Kirkoista ei näyttänyt puutetta olevan — niitä oli kaksi, jollei kolme, vaikka pienokaista, mutta toria ei näkynyt ollenkaan, jollei semmoisena tahdo pitää tuota vähän leveämpää kenttää kaupungin rannassa, jossa ei kuitenkaan mitään torikaupan merkkiä ollut havaittavana.

Koska olemme saapuneet rantaan, niin luokaamme silmäys ulos vesille, saadaksemme käsityksen meriliikkeen suuruudesta ja siten kaupungin varallisuudesta, sillä sehän on merikaupunki. Kemi on rakennettu noin penikulmaa pitkän merenlahden pohjaan sille kohdalle, jossa Kemijoki Merikosken kautta purkaa vetensä suolamereen. Lahtea ja sen jälkeen saarekasta aavaa merta ulottuu itäänpäin silmänkantamattomiin, ja oululainen odottaa siis merellä näkevänsä koko joukon mastonhuippuja. Pieni, sievätekoinen jahti oli ainoa alus, jonka näimme satamassa jonkun matkan päässä rannasta! Toisen jahdin havaitsimme myöhemmin vedetyksi pohjoisrannalle alapuolella kaupunkia. Siinä oli koko nähtävä laivasto, eikä ulompanakaan penikulman päässä, jota lähemmäksi suuret laivat eivät vuoroveden tähden voi päästä, ollut ainoaakaan alusta. Tosiaan jyrkkä vastakohta Oulun redille, jossa ympäri kesää näkee ainakin pari-kolmekymmentä laivaa keinumassa laineilla. Kuitenkin ilmoitti kestikievarin isäntä, että kaupungilla itsellään oli puolisataa alusta, joiden joukossa joitakuita kolmimastojakin, mutta että ne olivat joko pyyntimatkoilla Jäämerellä tai rahtia kuljettamassa varsinkin Vienan ja Norjan välillä. Omasta kaupungista niillä ei ole mitään vietävää eikä siihen isosti tuotavaakaan, sillä päätuontitavara, jauhot, tulee niissä höyryissä, jotka Vienan vesillä liikkuvat. — Makasiineja kuitenkin näkyi vähäinen joukko rannalla.

Oulussa on verrattain vilkas veneliike kaupungin rantavesillä pitkin kesää. Kymmenkunta pikkuhöyryä ensin tupruttelee savuansa ilmaan, kaupungin ja salmen välillä joko kuljetellen matkustajia tai hinaten lastialuksia; sitten näkee ulompaa tulleita jahteja tai maalaisten kala- ja muita purjeveneitä; sitten on pitkät tervaveneet ja lopuksi kaupunkilaisten omat soutuveneet ja sluupit. Mitään tähän verrattavaa ei Kemissä näe. Joitakuita pieniä veneitä tietysti kaupunkilaisilla on, joilla Merikoskessa käyvät patojansa kokemassa, niin ikään suurempia "karpasoja" etäämpänä merellä, esim. Solovetsin luostarissa käymistä varten, mutta mitään varsinaista liikettä ei tästä tietysti rannassa synny. Lähimmät ihmisasunnot meren rannalla ovat etelän puolella Suijun kylä ja Sorokka, joihin kuitenkin tulee edelliseen 5, jälkimmäiseen 8 penikulmaa, pohjoispuolella Poukama, johon myös tulee meritse noin 8 penik. (onko keskivälillä olevan Kesäojan suussa pientä kylää, en tiedä). Näin etäisiltä paikoilta arvattavasti ei mitään säännöllistä ja tiheää käyntiä kaupungissa voi odottaa. Jokiliikenteestä ei myöskään ole paljon sanomista. Lohta ehkä Usmanalta tuodaan joku vähä alas ja jauhoja, suoloja ynnä muuta tavaraa arvatenkin viedään sinne takaisin kesänkin aikana, mutta paras kuljetusaika on luullakseni talvi. Tervavenettä ei Kemijoella ole nähty koskaan, enemmän kuin lankkuvenettäkään, ja tukit ovat soluneet alas virtaa ainoastaan yhtenä kesänä. Se oli silloin kun Kartakov Venäjältä ja Parviainen Joensuusta noin kymmenkunta vuotta sitten olivat saaneet valmiiksi höyrysahansa vähän alempana Kemin suuta ja pitivät sitä käynnissä; silloin petäjiä kaadeltiin aina Tshirkkakemin varsilta saakka. Mutta tätä ei kestänyt kuin yhtenä tai kenties kahtena suvena — tietoni ovat karjalaisten antamia ja sentähden epämääräisiä niinkuin rahvaan suusta saadut tiedot sille vieraista asioista enimmäkseen ovat; sitten koko homma raukesi, kuten sanottiin, joko siksi, ettei kauppa kannattanut, tai että Kartakov antoi kaiken käydä omassa nimessään, vaikka Parviainen etupäässä pani rahat liikkeeseen, ja että jälkimmäinen tästä loukkaantuneena erosi koko yhtiöstä. Oli miten oli, saha on nykyään toisen omistajan, erään englantilaisen hallussa, ja on seisonut monta vuotta. — Höyryvenettä ei Kemissä ole yhtään, ja mitäpä semmoisella nykyisin siellä tehtäisiinkään?

Se erotus Oulun ja Kemin välillä, joka sentään kaikkein enimmän pistää meikäläisen silmään taikka paremmin sanoen korvaan, on kieli: Kemi on venäläinen kaupunki, ja sen asukasten puhekieli on venäjä. Mahdollista on, että useat myöskin ymmärtävät suomea, sillä maaseudulta aina vähän siirtyy kansaa kaupunkiin, mikä työtä tai palvelusta etsimään, mikä vakinaisesti kaupungissa asumaan; sitäpaitsi karjalaisia sieltä pitkin talvea käypi tavaroita ostamassa, joten kauppiasten luulisi ainakin vähän osaavan suomea. Mutta kun kaikki puhuvat venäjää, on muukalaisen tietysti vaikea arvata, kuka puhujista ehkä myöskin suomea osaa, ja tässä suhteessa kaupunki siis tekee hyvin vieraan vaikutuksen. Täällä jo huolettavan selvästi alkaa tuntea tulleensa Suomenmaan äärimmäiselle itärajalle.

Niinkuin näkyy, on erilaisuus Oulun ja Kemin välillä hyvin suuri, ja pääsyynä tähän on epäilemättä pidettävä sitä seikkaa, että jälkimmäinen on venäläinen kaupunki. Erilaatuisuus rakennustavassa, joka varmaan tuntuisi kovin oudolta, jos meidän puolelta tulisi kaupunkiin suoraan esim. meritse, välillä olevaa maakuntaa näkemättä, saapi tästä seikasta heti luonnollisen selityksensä, mutta sama seikka kelpaa ainakin suuressa määrässä selittämään myöskin muissa suhteissa huomattavat erotukset. Niinpä arvelen sen syyksi siihen, että pellonviljelystä ei Kemissä nimeksikään tapaa; sillä mahdottomalta näyttää, että maat kaupungin tienoilla olisivat semmoiseen kokonaan sopimattomat. Meidän kansa on tunnettu siitä sitkeydestä, jolla se jatkaa maanviljelystä niin kauas pohjoiseen päin kuin suinkin; niinpä karjalaisten alueella nytkin tapaa peltoja vielä 20 penik. pohjoiseen Kemistä Kieretin tasalla, vaikka itse viimeksimainitun kaupungin (venäläisillä) asukkailla ei ole peltoja enemmän kuin kemiläisilläkään. Jos Kemi siis olisi suomalainen kaupunki, olisi sen ympäristö aivan toisen näköinen. — Että merenkulku ja laivaliike Kemissä vielä näyttää olevan jotenkin alkuperäisellä kannalla, rajoittuen parhaastansa kalanpyyntiin, perustuu varmaankin samaan tässä mainittuun syyhyn, koska, niinkuin yleisesti tunnettu ja tunnustettu on, venäläinen luonnostaan ei ole merenkulkija. — Ja lopuksi kaupungin venäläisyys epäilemättä jossakin määrin haitallisesti vaikuttaa maakunnan käyntiin kaupungissa, sillä Kemiin lähtö on jo "Venäjälle", s.o. puolittain ulkomaalle menoa, ja kotimaassahan suurin osa ihmisistä tahtoo pysyä. Sitäpaitsi pelkään, että karjalaisia ylenkatsotaan ja halveksitaan Kemissä.

Mitä Kemin varallisuuteen muuten tulee, on sen heikommuuteen tässä suhteessa Oulun rinnalla vielä yksi syy, joka ei suorastaan johdu kaupungin venäläisyydestä, ja se on kaupungin alueeseen kuuluvan maakunnan köyhyys. Luokaamme tässä silmäys Karjalan taloudellisiin oloihin.