Stolbovanlahesta Jaakobselvaan on 3 virstaa. Sillä välillä on virstan päässä rajajoelta.
Lapinmutkan pienoinen lahti, jossa oli vakinaisina asukkaina eräs norjalainen kauppias Osk. Knudsen, ja eräs suomalainen; niillä on joitakuita lehmiä. Paikalla käypi venäläisiä pyytömiehiä, joita tänä kesänä oli ollut joku kolmekymmentä. Lahti, joka pistää itä-etelää kohti, on merelle päin aukinainen. Me emme siihen poikennet, vaan kuljimme suoraan.
Jaakobselvaa kohti, joksi rajajoen suuta kutsutaan. Sinne emme kuitenkaan voineet päästä, kun tuuli oli aivan vastainen, vaan täytyi meidän, sittekun olimme tehneet luovin joen suun poikki, laskea veneemme sen korkean kallioniemen itäpuolelle, jolla rajajoen venäjänpuolinen ranta päättyy mereen. Tämän niemen ylimmälle huipulle on rajanmerkiksi pystytetty kivipatsas, ja norjalaiselta rannalta taas näkyi rajanmerkkinä sievä göthiläiseen malliin harmaasta kivestä rakettu kirkko, "Oskarin kappeli". Kun niemen kaitaisen kannaksen yli olimme nousseet, oli edessämme rajajoen suu, jonka kummallaki rannalla seisoi 6—8 tupaa. Venäjän puolella on kaksi talvi-asukasta (ryssää) ja muissa tuvissa kesiin aikana asun pyytöryssiä joku puolisataa miestä; norjan puolella ei talvisaikana asu muita kuin yksi vahti. Ensin ajattelin mennä kortteeriin johonki taloon venäjänpuolisella rannalla, vaan kuinka olikaan, päätin siirtyä norjan puolelle, joka näytti miellyttävämmältä. Joki on tässä niin kapea — eikä tuo muutenkaan kovin leveä ole — että muutamalla aironvedolla oltiin toisella puolen, jossa saattajani minun vei norjalaisen rajaviskaalin Olsenin taloon.
Ne lappalaiset, jotka Nurmensätistä olivat minua tänne tuoneet, olivat kaksi veljestä nimeltä Jouna (Joonas) ja Piera (Pehr, Pekka) Nilsen. Edellinen osasi hyvästi suomea, jälkimäinen huonommin. Kun perille tultua kysyin Jounalta, mitä kyytipalkka teki, hän ei määrännyt mitään, niin että itse aluksi esitin kolmea ruplaa. J. purskahti nauramaan. "Onko siinä liian vähä? No pannaan 25 kopeekkaa lisää". J. taas nauramaan. "No mutta veli kulta, kovin mahottomiahan sinä vaadit. Vieläkö täytynee 25 lisätä?" J. vain yhä nauroi. Nyt otin rahat esiin, 3 r. 50 k., ja annoin ne hänelle, vakuuttaen että kovin hyvän maksun hän nyt sai. Hymysuin hän otti rahat vastaan, ilmottamatta oliko tyytymätön vain tyytyväinen, ja niin erkanimme.
Suomelle pyydetty alue ryssän rannalla.
Sittekun näin olemme kulkeneet pitkin koko ryssän rantaa Kuollasta norjan rajalle asti, sopii meidän tutkittavaksi ottaa kysymystä siitä aineesta tällä rannalla, jota Suomelle on pyydetty: onko mainittu alue kohtuullisen suuri, vai onko pyydetty liian paljo eli liian vähän?
Niinkuin lukia hyvin muistanee, päättivät 1882 vuoden säädyt yksimielisesti H. M:llensä esittää, että Suomen omaksi Venäjän Lapin luoteisimmasta nurkasta luovutettaisiin noin 3 penik. leveä ja toistakymmentä penik. pitkä maakaistale, jonka rajana länteen päin tulisi olemaan nykyinen Norjan ja Venäjän valtaraja ja itään päin linja, alkava Konnastunturista Suomen rajalta 3 penik. etelämpää Paatsjokea ja kulkeva ensin itää kohti siihen järveen, josta Paatsjoen itäinen lähehaara lähtee, sitte itäkoillista kohti toiseen järveen, josta Petsinki- eli Petsamojoen läntinen lähehaara alkaa, senjälkeen pitkin tätä haaraa ja varsinaista Petsamonjokea Petsamonvuonon perukkaan, siitä Karabellan niemen kannakseen Muotkaan sekä tästä viimein pohjoista kohti mereen itäpuolelle Vaitokupaa. Koko ala tulisi olemaan noin 40 neliöpenikuormaa.
Jos vain silmällä pidetään sitä tarkotusta, jonka perille nyt lähinnä pyritään, eli että Suomi meren rannalla saisi vähän jalansijaa, mistä sen alamaiset olisivat oikeutetut vapaasti ja muiden häiritsemättä hankkimaan itselleen osansa jäämeren rikkauksista, ei voi kieltää, että tämä tarkotus jossaki määrin saavutettaisiin säätyjen esityksen kautta, jos se tulisi hyväksytyksi. Sillä puheena oleva rannikko, jos kohta se suurimmalta osalta onki jylhää kallioa, tarjoaa kuitenki siellä täällä joitakuita asuttavaksi soveliaita paikkoja. Ja tämä rannikko saisi esityksessä seuraavan sisämaan kautta luonnollisen vahvikkeen ja tuen.
Mutta jos myöski muistellaan, mitä oikeutettuja vaatimuksia Suomella on osallisuuteen jäämeren rannikossa, ja näihin vaatimuksiin verrataan nyt esitettyä aluetta, täytyy tunnustaa, että tämä alue on niin niukka kuin suinki.
Mainitut vaatimukset nojaavat kahteen oikeusperusteeseen: 1:o vastineen saantiin Rajajoen alueen luovutuksesta Venäjälle, ja 2:o korvauksen saantiin siitä ylimuistoisesta kalastamisoikeudesta, mikä Suomen alamaisilla on jäämeressä ollut. Säädyt ovat, saattaa sanoa, mielessä pitäneet yksistänsä edellistä oikeusperustetta ja siihen rakentaneet esityksensä, vaan jälkimäinen on, niinkuin tullaan näkemään, yhtä tärkeä, vaikka säädyt siitä vain sivumennen mainitsevat.