Niinkuin mainitsin, olimme päättäneet nousta Nuoruselle. Tämän päätöksen panimmeki toimeen 4 p. heinäk. Kuoringista lähti meitä saattamaan Oulangansuuhun talon päälle 60-vuotinen, isopartainen isäntä ja yksi toinen mies sekä talon vanha emäntä, viimemainittu kuitenki vähemmän kantajana ollakseen kuin käydäkseen "ativoissa" eli vieraissa rajan takana. Kun oli kuljettu joku neljännes talosta, jatkoivat emäntä ja toinen mies, vähennettyään isännän takkaa, kulkuansa suoraan parin neljänneksen päässä olevaan Siikajärven taloon, jossa heidän piti meitä odottaa, ja me muut, isäntä etupäässä, poikkesimme vasemmalle kädelle pohjaan päin vaaraa kohti. Sen juurelle tulee Kuoringista pari neljännestä, ei erittäin kovasti kohoavaa maata; matkalla on useita lampia. Tunturi nousee etelänpuolelta kahtena eli tarkkaan ottaen kolmena erittäin jyrkkänä rinteenä, joista alin puoliväliin kasvaa metsää; ylimmän juurella, jossa on leveämmältä tasaista pengertä, oli ne lumikinokset, jotka eilen olimme nähneet. Ylösnousu, jota kesti juuri tiiman, oli jokseenki vaivaloinen; usein täytyi käsiä avuksi ottaa eteenpäin päästäksensä, niin kova oli kaltevuus, ja lisäksi puhalsi pohjaisesta ei tosin erittäin kova, vaan jäisen kylmä viima, joka pyyhki vaaran eteläsyrjääki ja tuntui erinomaisen ilkeältä hikoileville ruumiillemme. Vaan sillä näkö-alalla, joka eteemme aukeni tunturin ylimmältä huipulta, johon kreikalainen puuristi on pystytetty, saatoimme pitää ja pidimmeki vähäiset nousuvaivamme täydellisesti korvattuina. Alppimaa, satakunta neliöpenikuormaa laaja, oli vuorelta eri ilmansuunnille nähtävänä. Eteläänpäin oli aivan allamme Kuoringinjärvi kuin kaitainen sininen nauha ja sen toisella puolen melkein Nuorusen korkuinen Ukonvaara; siitä vähän lännemmäksi näkyi sininen pilkku — se oli tuo lähes 2 penik. pitkä Tavajärvi, jonka takana oli pienempiä vaaroja niinkuin Hirsivaara, Mouruvaara, y.m.; etäisimpänä länsi-etelään käsin siinti 1626 jalkaa korkea Iivaara 5 penikuorman päässä. Lännen puoleen oli lähimpänä penikuorman päässä Kuntivaara ja sen vieressä vähän pohjempana Juumonvaara. Pohjassa päin näkyi 2 1/2 penikuorman päässä Paanajärven takaa kohoava Mäntyvaara, sitte vähän lähempänä Kometto ja viimemainitun sivutse koillispohjassa päin 6—7 penikuorman päässä sämpylänmuotoinen pyöreähkö tunturi, jota ensin luulimme Vaatimenoiviksi, vaan joka lie ollut Peäsioiva Tuntsajoen varrella. Idän puolella viehätti silmää etupäässä tuo 5 penik. pitkä ja toista eli 2 penik. leveä Pääjärvi rajan toisella puolen. Sen takaa, siis 4—5 penikuorman päästä, siinti useoita vaaroja, joitten nimeä ei kuitenkaan saattajamme enemmän kuin karttakaan tiennyt ilmottaa, vaan tälle puolen järveä tuli ensin toista penikuorman päähän meistä Rivakka ja 2—3 penikuorman päähän Oulangansuun pohjoispuolelle teräväkärkinen Päänuorunen — korkein kaikista näkösällä olevista vaaroista, nähtävästi korkeampi Nuorustaki. Paitsi nyt mainituita isompia vaaroja oli pienempiä joka taholla; ja näitten silmän lepokohtain välillä ulottui toisesta toiseen tasaiset viheriät kentät — aarniometsät —, joitten alimmassa syvennyksessä tavallisesti oli sininen pilkku — järvi. Se oli tosiaan suurenmoinen ja viehättävä näkemä, mikä vuorelle oli tarjona: niinkuin kartta oli maa silmäimme alla. Omituiset tunteet täyttävät rintaa, kun noin ylhäältä katselee alas; niinkuin ruumiillisesti on kohonnut tavallisia oloja ylemmäksi, samoin tuntuu ikäänkuin henkikin olisi ylennyt kirkkaampiin, laajempiin piireihin. Elämän riennot, jotka aina antavat tarpeeksi, toisinaan liiaksiki, huolta, väistyvät yhtä etäälle ja supistuvat yhtä pieniksi kuin maisemat jalkain juuressa, ja niinkuin yhteen silmäykseen mahtuu penikuormain alat tuolla alhaalla, samoin elämä ja olemassa olo ajatukselle esiintyy suuremmissa piirteissä, kokonaisempana, jalompana, onnellisempana. Kauon seisoimme tunturilla selittämättömän ihastuksen vallassa, emme tahtoneet raskia lähtöä tehä; ja kauon on mielessämme säilyvä se suuri nautinto, minkä käynti täällä meille soi.
Nuorusella ollaan Inbergin kartan mukaan 1745 jalkaa korkealla ilmassa. Kun Kuusamon järvet ovat 7—800 jalkaa ylempänä merenpintaa, voipi siis Nuorusen korkeutta sen juurelta huippuun asti laskea 1000 jalaksi, s.o. 5—6 kertaa niin korkeaksi kuin Oulun kirkontorni. Suunnille 1000-jalan korkuisia rinteitä nousimme kyllä myöhemmin Lapissa, esm. kun astuttiin Kuolavuouosta tunturein poikki Uuraan, vaan näiltä tuntureilta puuttui se 7—800 jalan alusta, mikä Nuorusella on, ja siksi ei myöhemmin oltu niin ylhäällä ilmassa kuin nyt. Seuraus tästä s.o. niin ylhäällä olosta oli ehkä se pistävä kylmyys, joka vuoren ylimmällä huipulla vallitsi. Vaikka oli kirkkain ja lämpimin kesäpäivä, ei tunturin ylimmälle kohalle äskön mainitun ristin viereen ollut yrittämistäkään, jollei ottanut päälleen yhtä talvipalttoota, joka oli ylös varta vasten kannettu; niin läpitunkeva tuo pohjainen viima oli. Kallion suojassa auringon puolella kärsi sentään tavallisessa puvussa olla kuta kuinki. — Tunturin ylimmällä osalla ei muistaakseni kasva jäkälääkään.
Milloin tuo kreikalainen risti — jota lehtori S. vähän paheksimalla katseli — on vuorelle pystytetty, ei saattajamme tietänyt ilmottaa; vuosikymmeniä vanhalta se kyllä näytti. Mahollista, että se on niiden venäläisten nostama, jotka 20—80 vuotta takaperin uskonsa tähen pakenivat rajan toiselta puolen Kuusamoon; mahollista, että Tuoppajärven munkit jo varemmin ovat sen pystyttäneet. Mainitulta pakolaisia muuten vielä elää moniaita Tavajärven rannalla ja Hannilassa; ne ovat kielensä puolesta ummikko-ryssiä, eikä siis karjalaisia — arvaten siirtolaisia saaren monasterista, kun se hävitettiin.
Alaskulku Nuoruselta kesti 1/2 tiimaa. Se tapahtui idän puoleen, johon tunturi loivemmin viettää.
Siikajärvellä tapasimme toiset saattajamme, murkinoimme ja jatkoimme sitte matkaa Oulangansuuhun., Kernaasti olisimme tässä viimeisessä meidänpuolisessa talossa juoneet kahvia, vaan se oli tuntematon ylöllisyyden tavara täällä. Vaikka kahvin puutetta saattaa pitää köyhyyden merkkinä, todisti kuitenki talon olemassa olo edistymistä, sillä joku miespolvi taapäin tässä vielä oli ollut kolkko korpi, jossa vain kontiot Kivakasta toisinaan pitivät majaa. Nyt talossa elätettiin useita lehmiä ja luulen ma hevonenki.
Oulangansuusta Knäsjään Kannanlahen rannalle.
Oulangansuun kylä on rakettu kahen puolen Paanajärvestä Kuusamosta juoksevan Oulanganjoen jotenki leveää suuta; valtakylä pohjoiselle rannalle, vähempi osa eteläiselle. Talot eivät sijaitse aivan joen partaalla, vaan vähän ulompana rannasta, ja niiden ja rannan välillä on kylän vähäiset viljavainiot. Rannassa, joka on matalanlainen, on koko joukko nuottahuoneita; kyläläiset ovat näet ahkeroita kalastajia.
Oulangansuuta sanottiin vankaksi kyläksi, ja tavallaan se kyllä sen arvolauseen ansaitseeki, sillä senkokoista karjalaista kylää ei ainakaan siitä pohjaan päin löydy. Ei tämä vankkuus kuitenkaan itsessään mikään mainittava ollut, sillä kylässä ilmotettiin vain löytyvän 19 taloa, joissa elätettiin 60—70 lehmää, 15 hevosta ja satamäärä lammasta. Kuta pohjemmaksi Karjalassa tulee, sen heikommiksi kylät kuitenki käyvät, niin että useassa vain on pari kolme taloa; ja semmoisten rinnalla Oulangansuuta kyllä saattaa ylistää. Pääjärven rannalla olevasta kaheksasta kylästä voipi myöskin ainoastaan Sohjanansuu eteläisimmässä päässä sille vertoja vetää, muut kaikki ovat pienemmät. Nämät kylät ovat seuraavat: länsirannalla Oulangansuusta pohjaan päin Kankahien kylä, etelään päin Taavonsuu Tavajoen suussa, Kormanen Kormasenjoen suussa, Laitasalmi sekä Sohjanansuu suuresta Tuoppajärvestä laskevan joen suussa; järven itäpuolella Niska ja Majalahti. Jo mainittu prof. Friis, joka kävi näillä seuduin 1867, ilmottaa talojen luvun silloin olleen näissä kylissä: Kankahissa 10, Oulangansuussa 14, Taavossa 3, Kormasessa 2, Laitasalmella 9, Sohjenansuussa 17, Niskassa 7 ja Majalahessa 7. Valitettavasti emme voineet saada tarkkoja tietoja niiden kaikkien nykyisestä talonmäärästä, joka vertauksen vuoksi kyllä olisi ollut hauskaa, vaan ne tiedot, mitkä kolmesta kylästä saimme, osottavat kumminki että maakunta vähitellen edistyy. Oulangansuussa oli nyt, niinkuin jo kerroin, 19 taloa, Niskassa 9 taloa (joissa elätettiin 28 lehmää ja 9 hevosta), Taavonsuussa 6 taloa (10-kunta lehmää ja 3 hevosta). Enennys on siksiki hyvä.
Samoin kuin Karjalan kylät ylipäänsä on Oulangansuuki luonnon-ihanalla paikalla. Pohjassa ja lännessä päin näkyy useoita korkeoita vaaroja, niinkuin Päänuorunen ja Kivakka, itäänpäin tulee tällä kohalla paria penikuormaa leveä Pääjärvi saarinensa, joista mainittakoon Luptshinki, Oulangansuusta kohastaan keskipaikoilla järveä, ja Hopiosaari, enemmän pohjoisessa. Joki tekee kylän kohalla vähäisen käänteen pohjaan päin, ja siten syntyy sen eteläpuolelle tasainen, harvaa männikköä kasvava niemi, josta on laaja näkö-ala Pääjärvelle päin. Itse kylää kaunistaa vasta valmiiksi saatu kirkko joen pohjoisrannalla kylän alapäässä ja lähelle sitä rakettu uusi pappila, joka on karjalaiseksi taloksi hyvin uhkea.
Majapaikkamme oli Ortto Rokkosen talo, joka on viimeinen eteläpuolella jokea, siis vastapäätä uutta kirkkoa. Se tuntui olevan toimeentuleva talo, vaikka hoitomme siinä, oudoksesta ja kun ei isäntä ollut kotona, oli niin ja näin; vaan päätalo kylässä lienee Nikitan talo pohjoispuolella jokea, jossa Friis oli kortteria. Paha kyllä ei aikamme sallinut meidän siinä käydä, joka olisi senki puolesta ollut hauskaa, kun talon poika Timo juuri vähää ennen oli tuonut kotia nuoren, meidän puolelta — eikä lähempää kuin "Oolannista"! — naidun vaimonsa. Ainoa paikka, missä kävimme vieraisilla, oli pappila, johon pappi itse tuli meitä noutamaan, kuultuaan että Suomen pappi oli kylään saapunut. Hän osasi suomea siksi että toimeen tultiin, näytti meille kirkkonsa ja juotti meille tsajua, vaan valitteli katkerasti tulojensa vähyyttä, jotka supistuivat paljaastaan kruununpalkkaan, joka on 300 ruplaa. Emännöitsiänä ja piikana hänellä oli talossa tyttärensä; palvelusväkeä ei ketään. Sama valitus toimeentulosta näkyy Venäjän papistossa olevan yleinen, ja sehän kyllä ei olekaan kumma, kun rahan arvo Venäjällä on niin halpa eikä papeilla pitäjältä ole mitään muuta kuin asunto ja puut, ja kirkollisista toimituksista, niinkuin vihkimisestä y.m., joskus joku ropo.