Keskiviikkona 5 p. heinäk. kuljimme ensin Pääjärven poikki 2 penik. Niskakylään, joka on järvestä lähtevän Kuntojoen niskassa, siitä jonku penikuorman jokea alas Kuntijärven kylään jokivarrella sekä siitä ensin Kuntijärven itäpäähän veneellä 1 penik., taivalta sitte pari neljännestä ja lopuksi sama määrä veneellä pitkin Kuukasjärveä samannimiseen kylään, jossa Platonan taloon, eli mökkiin, jäimme yöksi. Pääjärvestä lähtiessään Kuntojoki synnyttää kosken, Pääkoski, joka ei ole erittäin kova — se ääni, jolla perämiehemme, valkopartainen ja kunnioitusta vaativa ukko Simanainen Petri kosken niskassa itsekseen mutisi "blahoslovii hospodi" (varjele Jumala) oliki hyvin rauhottava; sitte joki tasaisesti virtavana juoksee korkeahkoin, kaunisten rantain välissä (pohjaiseen päin). Yhyttyään Kuntojärven länsipäähän joki jatkaa kulkuaan enemmän luodetta kohti ja saapi nimekseen Kumajoki; juoksee sitte Soukelo- ja Ruvajärvien läpi Susijärveen, johon Kuolajärven pitäjästä tuleva Tuntsajoki myöski laskee, sekä täältä, itään päin käännyttyään, pienen Tutijärven läpi suureen Koutajärveen. Paitsi Kuntijärven kylää, jossa oli 15 taloa ja niissä 9 hevosta ja 36 lehmää, löytyy joen varrella seuraavat kylät: Soukelo, jossa ilmotettiin olevan 12 taloa (Friisin käydessä 7), Ruva, myöski 12 taloa, Sokka, 11 taloa, ja Koudan pää, 4 taloa, joista 1 meidänpuolelaisen. Paitsi viimemainittua pientä kylää ei tuon kolmea neljää penikuormaa pitkän (idästä länteen) ja 2—3 penik. leveän Koutajärven rannoilla ole ainoaakaan asukasta.
Simanan talo Kuntijärvellä, jossa päivällinen syötiin, näytti olevan verrattain varakas; siinä oli useampi lehmä ja 1 eli 2 hevosta sekä paitsi suurenlaista pirttiä pari muutaki huonetta. Isäntä oli aivan nuori mies, vaan oli jo käynyt Oulussaki linnun ja poronlihojen kaupalla sekä suolain ostossa. Sitävastoin Platonan talo Kuukasjärvellä näytti huonommalta; muuta huonetta ei löytynyt kuin pieni pirtti. Kuitenki siinä ja vierimäisessä talossa — eikä Kuukasjärven kylässä useampaa taloa löydykään — pidettiin 5 lehmää ja 1 hevonen. Yhessä suhteessa Platonan mökki oli rikas: väen paljoudessa. Kun sydänyön aikana astuimme tupaan, oli lattia täpötäynnä rinnakkain makaajia, ainaki kymmenkunta henkeä, ja suuri vaiva oli isännällä saada yhestä lattian kulmasta unelle persoja lapsia vähän syrjään, että vierailleki vähän tilaa tulisi; jopa oli lopulta pakko jalkaaki siivosti liikutella. Elättäjiä ei talossa ollut muita kuin isäntä yksin, joka kyllä oli nuorenlainen, riski mies; toinen veli oli viety sotaväkeen. — Levollisesti nukuimme pirtissä useoita tiimoja, kumppalit rippumatoissaan, joilla olivat itsensä varustaneet, minä porontaljalla lattialla, ja aamulla meille paistettiin erinomaisen hyviä kalakukkoja.
Platonasta matkustettiin tuorstaina 6 p. heinäk. Mossan eli Mossalan kylään muutamassa Nuutuanjärven saaressa. Matkaa tuli vain noin 3 penik. — edellisenä päivänä oli kuljettu 5. Matka kävi ensin 1 1/2 penik. pitkin Kuukasjärveä, Hirviäniemen kylän sivu, jossa on 5 taloa sekä 15 lehmää ja 6 hevosta, sitte kivenheiton määrän jalkaisin muutaman kosken sivu, jonka Kuukasjärvestä lähtevä joki tekee, jolloin vene oli vedettävä taipaleen poikki, sitte pienen lammin poikki ja sen toisesta päästä taas jalkaisin virstan pari koskien sivu Solajärven länsipäähän, jossa onneksi löydettiin vene, jottei omaa tarvittu käydä vetämässä; senjälkeen pitkin tuota 1 penik. pitkää Solajärveä, joka Vintshankosken kautta purkaa vetensä Nuutuanjärveen, sekä lopuksi pari neljännestä tämän järven poikki Mossalaan. Solajärveen laskee etelästä päin Tiiksijärvestä tuleva joki vähäisen kosken kautta vetensä; jollen muista väärin, tämä joki on penikuormaa pitkä ja sen varrella lähellä Tiiksijärveä on Kuurilan 2 taloa lukeva kylä. Vintshankoskea ei voida laskea muuta kuin köydestä, niin että siinä saatiin taas astuskella joku virsta. Solajärven länsipäässä tuli meitä vastaan joukko jäämereltä palaavia karjalaisia — joku Kuusamolainen muassa — ja kun Vintshankosken alta lähimme järven selälle, näimme ison kotkan istahtavan korkean petäjän latvaan, katselemaan kulkuamme. Erinomaisen jylhää erämaata oli koko se seutu; selvästi muistan, että kun katselin ympärilleni ja tuolle laajalle selälle, alakuloinen tunne hetkeksi valtasi mieleni, ikäänkuin oltaisiin mailman viimeisiä ääriä kulkemassa.
Nuutuanjärveä (Inbergin kartassa Nuolojärvi) sanottiin 3 penik. pitkäksi; leveys lienee 1/2 à 1 penik. Korkeoita vaaroja näkyi sen etelä rannoilla, niinkuin Irenien ja Iivakkaisen vaarat; Mossalan kylä on sen pohjoispuolella, pienen saaren itärannalla. Kylä, joka luki 4 taloa ja 34 henkeä sekä 3 hevosta, 9 lehmää ja 1 sonnin, 34 lammasta ja 84 poroa, on puheen mukaan hyvin vanha ja muutaman Moskovalaisen siirtolaisen perustama (josta nimiki?). Hänen tullessa näille maille asui lappi vielä täällä. Paikkoja, missä mainitun muinaiskansan kotia on ollut, näytetään useoita, ja tavallisesti sanotaan aarteen niillä seuduin palavan; vahvaksi semmoiseksi palopaikaksi mainittiin yhtä kohtaa kallion päällä Meronaisen lahen rannalla. Aarrepaikan pitäisi myöski löytyä Irenien vaaran kupeella, vaikka se aarre ei olisi muinaiskansan kätkemää, vaan jumalan luomaa, toisin sanoen kultaa. Siellä oli nimittäin aikanaan joku pakolainen elänyt ja vuoresta löytänyt tuota kallista kalua; vaan valitettavasti ei paikkaa tiedetä. — Köyhän kansan unelmia!
Vaikka ei Mossalan kylä kokonaisuudessaan liene köyhempi kuin muutkaan paikat siellä puolen, näytti se kuitenki huonommalta sen kautta, että kaikki asumukset olivat kovin vanhoja ja rappeutuneita. Varsinki molemmat pohjoisimmat talot olivat viheliäisimpiä pöksiä mitä ajatella voipi; vaan niiden omistajat olivatki aivan varattomia. Toisessa niistä, Mikkilässä, tulin sattumalta käyneeksi, kun sivukulkiessani minua huudettiin sisään; siinä asui muuan leskivaimo kahen tyttären kanssa. Ovi talon ainoaan huoneeseen oli kenties 1 1/2 kyynärää korkea ja niin hatara, etten ymmärrä miten kylmemmällä ilmalla voitiin sen sisäpuolella asua; itse pirtti pieni, musta ja niin matala, että myötäänsä sai päätänsä varoa kattoon koskemasta; noissa pienissä ikkunoissa lasin sirpaleita ja päreitä sekaisin, ja huonekaluja ei mitään muuta kuin lavitsat seinäin ympärillä. Vene kuului talossa olevan ja sitä tarjotakseen meidän käytettäväksi emäntä minua kutsuiki sisään, vaan seki lukuun otettuna, ei voine köyhempää taloa ajatella. Ja kuitenki — kummallinen omien sallimus! — löytyi talossa aarre, joka toisessa paikassa varmaan olisi saanut nuo mustat seinät ympärillänsä valkenemaan, akkunat isoilemaan ja laipion kohoamaan — se oli talon vanhempi, 17-vuotias tyttö, Marfa (Martha). Hän oli pienenlainen ihminen, sisartansa Okkua vielä nuoremmalta näyttävä; nivusten ympärillä oli tavallinen, punaisella vaatteella päällystetty, tuohinen "perveäskä", kleninkinä kulunut, sininen "kosto" ja kenkinä — en muista varmaan, oliko tohvelintapaiset "stupnit" vai avojalat. Ulkonaiset kaunistusneuvot eivät siis olleet sanottavaa laatua, vaan tukka oli paksu, silmä kirkas, kasvojen ovaali erinomainen, posket punottavat ja hymy leikinlaskuun aina valmiilta näyttävillä huulilla ihastuttava; koko olento sanalla sanoen viehättävää suloa täynnä. Kuka olisi voinut aavistaa, että täällä, näin syrjässä, keskellä erämaita, hengellistä pimeyttä ja maallista viheliäisyyttä, näin ihana kukka olisi löytynyt kukoistamassa!
Matka Mossasta Knäsöihin luetaan kesän aikana 5 1/2, talven aikana 4 1/2 penikuormaksi. Kun aikuisin 7 p. heinäk. lähettiin matkaan, kuljettiin ensin kappale Nuutuanjärveä, sitte siitä lähtevää Tyllinjokea ja joen muodostamain Lapinjärven ja Paasmajärven poikki Koudan rantaan, kaikkiaan kolmisen penikuormaa; talvitie on tänne vain 2. Paasmajärvi purkaupi Paasmakosken kautta, Koutaan, vaan koski on siksi kova, että vene oli vedettävä l/2 virstaa leveän taipaleen poikki. Koudan itäpuolta senjälkeen kuljettiin milloin suomeksi, milloin venäjäksi nimitettyin saarten välitse 1 penik. Kuptshinan niemen nenään, josta Koudan joki alkaa Verhne konetsin jyrkällä putouksella, siitä 5 virstaa kapeaan ja kauniiseen Laitasalmeen, joka on virstaa pitkä ja jossa oli muutamia venäläisiä knäsjäläisiä kalanpyynnissä, sekä Laitasalmesta 5 virstaa Koudan koilliseen päähän. Järvitaipaleella näkyi kaiken aikaa lännen puolelta Kallakoran korkea vaara. Valkamapaikasta, joka järvelle päin tarjoaa erittäin kauniin näkö-alan, on näpeää kaksi neljännestä hyvää polkutietä Knäsiän kauppalaan Kannanlahen rannalle. Matkamme tänäpänä kesti noin 14 tiimaa, niin että perille tullessa aurinko jo oli jotenki matalalla luoteisella ilmanrannalla.
Pohjoisimman karjalan kartta. Sen kansa.
Jo kesällä 1879, kun kävin keski-Karjalassa, huomasin, että karttamme niistä paikoista on isosti virheellinen. Sama muistutus täytyy tehä pohjoisimmanki Karjalan kartallepanoa vastaan. Ne kolme karttaa, joita (paitsi venäläisten karttoja) tietääkseni siitä löytyy, nim. maanmittaus-ylihallituksen suuri kartta, Inbergin kartta ja Friisin omatekoinen Venäjän Lapin kartta, kilpailevat keskenään virhettänsä moninaisuudessa. Voiton siinä suhteessa vienee ensimäinen, sitte tulee Friisin; Inbergin kartta on luotettavin, sekä nimien puolesta, jotka molemmissa toisissa ovat jos jotenki väännetyt, oikein. Ylihallituksen kartasta mainittakoon osotteeksi vain, että esm. Pääjärvestä on merkitty kaksi jokea juoksevaksi pohjaanpäin Soukelojärveen! Friisin kartassa taas esm. Pääjärveen laskee sekä Tiiksijärvi että Kuukas- ja Kuntijärvi, vaikka kahesta edellisestä vesi juoksee Nuotuanjärven kautta Koutaan! Kuntijoki taas juoksee Kuntijärven läpi. Vaikka ei likimainkaan näin puutteellinen, ei sentään Inbergin karttakaan ole aivan tarkka. Niin siinä esm. jo mainittu Kuukasjärvi on merkitty juoksevaksi Kuntijärveen ja Kuntojokeen, vaikka se Solajärven ja Nuutuanjärven kautta juoksee Koutaan; Tyllinjoki, joka lähtee Nuutuan itäpäästä, on merkitty lähteväksi keskeltä järven pohjoisrantaa; Koutajärvi on ulotutettu penikuormaa syvemmäksi eteläänpäin; Koudanjoki on osotettu alkavaksi järven koillispäästä, (Friisin kartassa taas eteläpäästä), vaikka se lähtee keskeltä itärantaa, ja sen ensimmäistä putousta on Verhne konetsin sijaan nimitetty Paasmakoskeksi; j.n.e. Näistä ja muista pienemmistä ereyksistä saatoimme itse matkalla omasta näkemästä tulla vakuutetuiksi, vaan että I:n kartassa vielä muitaki vikoja löytyy, pidän varmana, kun ne ilmotukset mitkä eri suunnilta ja luotettavan näköisiltä miehiltä olen maisemista saanut, eivät sovi kartan kanssa yhteen. Niin esm. ilmotettiin matkan määrää Kiestingistä Knäsiään seuraavaksi, joka epäilemättä on oikein, vaikka ei kartan mukaan: Kiestingistä Jelittijärven rantaan 2 penik., siitä samannimiseen kylään 1 p., siitä Särkiniemeen Tiiksijärven rannalla 1 p. (toisen ilmotuksen mukaan 12 virstaa), siitä Kyyrölään 3 p., siitä Mossaan 1/2 p., siitä Knäsöihin päälle 5, yhteensä lähes 13 p. — Kieretin ja Tyrhyn välillä, jossa kartan mukaan vain on pieni lammikko, löytyy paria penikuormaa pitkä järvi Luovuska. J.n.e.
Nämät virheet ovat ikävä asia, jonka kernaasti soisi oikaistavaksi, kuta pikemmin sen parempi[1].
Karjalan kartasta kerran puhuen mainittakoon, että jos puutteita tahtoo siitä etsiä, niin niitä kyllä löytyy muunkilaatuisia kuin vastamainitut. Niin esm. vuoristoa ei ole kartoissa merkitty ollenkaan, joka on erittäin valitettava asia siihen katsoen, että karjala on hyvin mäkistä maata, paljo mäkisempää kuin meidän puoli. Se korkokartta itämeren laakson pohjoisosasta, joka seuraa Ignatiuksen suuren Suomen Maantieteen muassa ja jossa Suomen mantereen vietto Wienan ja Jää-mereen myöski on merkitty, ei ensinkään ole oikea, mitä jälkimäiseen seikkaan tulee. Itäpuoli maanselkää on siinä merkitty ihan samanlaiseksi kuin länsipuoli, ja ne ovat kuitenki kokonaan erilaisia; osotteeksi vain mainittakoon, että pitkin Kannanlahen itärantaa kulkee vähintäin 1000, vaan luultavasti 1,500 jollei 2000 jalkaa korkea vuoriharjanne, jatko Umptekista: se on mainitussa korkokartassa kuvattu yhtä matalaksi kuin — Oulun seutu, joka on tasaista kuin pöytä eikä monta kymmentä jalkaa ylempänä merenpintaa! Inbergin kartasta ei voi saada minkäänlaista aavistusta karjalan maapinnan ulkomuodosta, kun Päänuorunen, Lunnastunturi ja Peäsloiva ovat ainoat siihen kuvatut vuoret. — Toinen pää-asiallinen puute Inbergin kartassa on, että se ulottuu liian vähän itäänpäin, niin että Äänisjärveä, jonka kernaasti soisi Suomenmaan kartassa näkevän kokonansa, ei näy kuin länsipuoli. Maanselän, joka on keskellä maata, pitäisi kait kartassaki olla kuta kuinki keskellä.