IV.
Ruija.
Yleinen katsaus Ruijaan.
Ruija merkitsee suomeksi samaa kuin norjaksi sana Finmarken, s.o. Suomen pohjoisrajan ja jäämeren väliin tulevaa, nykyään Norjan alle kuuluvaa Lapinmaata. Josko sana, jota myöski äännetään Rutja, johtuu sanoista ruija eli rutea, rutia, joista edellinen merkitsee kivi-, jää- eli muunlaista roukkioa ja myöski hylkyä eli repaletta, jälkimäinen kolkkoa eli raakaa (rutia ilma esm.), en ota taatakseni, vaikka mahottomalta ei kyllä näytä että niin on asianlaita; sillä kiviä ja kallioita sekä jää- ja lumitantereita Ruijassa kyllä löytyy, ilman-ala on raakaa ja viljeltäväksi maa ei isosti kelpaa. Ruijan laajuus on runsaasti 1,000 maantiet. neliöpenikuormaa; paitsi Ruijan lääniä eli "Finmarkun amtia", joka on 872 neliöpenik., luetaan näet Ruijan maahan myöski itäinen osa Tromssan lääniä Paatsivuonosta asti, joka osa ainaki tekee 130 neliöpenik. Suurin leveys on Paatsivuonon ja Vuoreijan (Balsfjordin ja Vardön) välillä ja tekee 45 suomen penik.; suurin korkeus etelästä pohjaan Peltovaddon ja Havösundin välillä 25 penik. Maakunnalla on etelässä hyvä luonnollinen raja siinä vuoriharjussa, joka Köölin jatkona kulkee Kilpisjärveltä Peltovaddoon asti, sitte vähemmän hyvä samallainen raja Tenojoessa aina Pulmankiin saakka; mitä rajan loppu-osaan Pulmangista Muotkavaaraan ja Vuorjemaan taas tulee, olemme sen luonnottomuudesta jo edellisessä puhuneet. Muuten luonto näkyy aikoneen yheksi kokonaisuudeksi ainaki Ruijaa, Inaria ja Utsjokea sekä Nuortijärven ja Kuolavuonon länsipuolelle tulevaa osaa Venäjän Lapista, vaan ihmiset ovat luonnon osottamia rajoja ryhtyneet muuttamaan ja turmelemaan. Muilta puolilta paitsi etelän ympäröipi Ruijaa pohjoinen jäämeri.
Ruijan sisämaa, Ruijan "Lappi", on jotenki tasaista ylänkömaata, joka kohoaa noin 1,000 à 1,500 jalkaa yli merenpinnan. Tasaisuus ei kuitenkaan ole ymmärrettävä sileydeksi eli pöydäntapaiseksi lakeudeksi niinkuin esm. Oulun läänin rannikko; laajat tunturit nostavat pyöreöitä päitänsä tuo tuostaki ilmaan, täyttäen maan kukkuloilla ja synnyttäen vaihtelevia näkö-aloja. Korkein tunturi itä-Ruijassa on Raste-kaissa, vastapäätä Utsjokea Tenon länsi varrella, joka Andreen kartassa ilmotetaan 876 meeteriksi, siis 2,950 jalaksi; lähellä sitä on useat muut kaissat, niinkuin Keino- ja Askaskaissa y.m. Korkeimmat tunturit länsi-Ruijassa ovat Haldishok, Haltiavaara, Suomen luoteisin rajavuori, ja Paarras (Inbergin kartassa Paarah), pari penikuormaa suoraan länteen Kilpisjärveltä, joitten korkeus Inbergin kartan mukaan on, edellisen 4,235, jälkimäisen 4,540 jalkaa. Tuntureilla ei kasva muuta kuin peuran ruokaa, jäkäliä, eikä laaksoissa tunturein välissä, joitten syvimmällä kohalla tavallisesti on lampi eli pienempi järvi, tavata muuta kuin heinikkoa eli matalaa koivikkoa. Vaan jokilaaksoissa löytyy hyviä sekä koivu- että petäjämetsiä ja kuta kuinki kelvollisia niittymaita. Paitsi Tenoa, rajajokea, joka on yli 30 penik. pitkä ja johon lännestä juoksee Kaarasjoki, on varsinki mainittava Alattionjoki, Alten, noin 20 penik. pitkä, jonka varrella on Koutokeinon, Maasin ja Alattion kirkot. Havumetsä ulottuu Alattion suuhun asti, ja joen suussa, 70 asteen leveydellä, viljellään pottuja, kauraa, ohraa, vieläpä kesäruistaki.
Ruijan rannikko on sen puolesta yhenluontoinen ryssän rannan kanssa, että seki kaikkialla päättyy mereen jyrkkänä, alastomana kalliona; vaan muuten molemmat rannikot ovat kuta kuinki toisennäköiset. Jos luetaan Karabellan niemimaa ja Kuolavuono pois, kulkee ryssän ranta aivan tasaisena linjana pitkin matkaa, muodostamatta mitään suurempia niemiä eli lahelmia; ja ainoastaan joku harva pienempi saari löytyy sen edustalla. Ruijan rannalla sitävastoin isot vuonot yksi toisensa perästä tunkevat syvälle maahan, synnyttäen väliinsä pitkiä niemimaita, njargoja, ja kuta lännemmäksi tullaan, sen lukuisampi saaristo suojelee rantaa. Suurimmat vuonot ovat Tenonvuono eli Taana, johon Tenojoki laskee, Laijisvuono eli Laxefjord, Porsanginvuono, joka on kolmatta penikuormaa leveä ja toista kymmentä pitkä, sekä Alattionvuono, Altenfjord; pienempiä ovat näistä neljästä länteen tulevat Naavuono, Koenangerfjord, Jyykeänvuono, Lyngenfjord, Ulvus- eli Muskuvuono, Ulfsfjord, ja Paatsivuono, Balsfjorden, jonka suussa olevalle pikkusaarelle Tromssan kaupunki on rakettu. Niemimaista mainittakoon Varjak-njarg, Varangin ja Tenon vuonojen välissä, Tshorgashnjarg, Tenon ja Laijisvuonojen välissä, jonka päässä on Europan mantereen pohjoisin nokka Nordkyn (lapiksi Gidni), Spierttanjarg, Laijis- ja Porsanginvuonojen välissä, joka päättyy teräväkärkisellä, linturikkaudestaan kuulusalla Spierttaklubun eli Svärtholtklubin nokalla, Vuorjenjarg, Porsanginvuonon länsipuolella, Alnasnjarg, Alattion ja Naavuonojen välissä, jonka päässä on Skandinavian ainoa "jökuli" eli jäävirta, sekä Jirgunjarg, Jyykeän vuonon länsipuolella. Saarista ovat, huomattavimmat Vuoreija, Vardö, samannimisellä kaupungilla ja linnalla, Varjaknjargan itäisimmässä päässä, Makkar-avju, Magerö, Porsanginvuonon länsipuolella, jossa Europan pohjoisin nokka Nordkaapa on, Valassaari, Hvalö, Kvalö, johon Europan ja mailman pohjoisin kaupunki Hammerfest on rakettu, sekä sitä vastapäätä kuudetta penikuormaa pitkä Söreia, molemmat Alattionvuonon suussa, ja lopuksi Tromssa, Tromsö, samannimisellä kaupungilla.
Itä-Ruija on verrattain matalaa maata; suurin osa Varjaknjargaa kohoaa vain 3—500 jalkaa yli merenpinnan. Länteen käsin rannikko kuitenki nousee; Makkaravju lienee keskimäärin lähes 1,000 jalkaa korkea ja jäätikkö Alnasnjargalla on noin 3,000 jalkaa. Korkein vuoriharju tavataan Jyykeänniemellä, jonka sinertävällä jäällä peitetyt jyrkät huiput kohoavat 1,500—2,000 meteriä, siis noin 5—6,500 jalkaa yli merenpinnan.
Useimmat Ruijan niemimaista ovat muinaisina aikoina luultavasti olleet yhtenä eli useampana saarena. Sen voipi päättää siitä, että Ruijanki tiedetään vähitellen kohoavan ylös samoin kuin Suomessa varsinki Pohjanmaan, ja että sanotuilla niemimailla tapaa melkein jokaisessa yhen tai useamman matalan ja kaitaisen paikan, jota lappalaiset ja suomalaiset kutsuvat muotkaksi, norjalaiset eidiksi. Tämmöisiä muotkia ovat esm. kaulanne Varanginvuonon ja Tenojoen välillä, Varanger-eidet, joka kyllä on 1 1/3 penik. leveä, vaan sangen matala, Hopseidet, Taanan ja Laijisvuonon välissä, joka vain on 2,000 kyynärää, siis runsaasti virstaa leveä, Alteidet, Alnasnjargalla, noin 1 penik. leveä, Jyykeänmuotka, Kjosen, Jyykeän niemellä, 3 virstaa leveä, y.m.m. Nämät muotkat ovat kiusanpaikkoja porolappalaisille joka kevät, kun he karjoinensa sisämaasta siirtyvät niemimaitten neniin eli meren saariin, ja joka syksy, kun he sieltä palaavat takaisin tuntureille. Muotkiin, jotka tavallisesti ovat varsin soveliaita sekä niitty- että myöski muulle viljelykselle, on nimittäin sallittu uutisasukasten asettua, huolimatta siitä, että porot aina ovat niitä käyttäneet kulkuteinään. Ne niitty- eli peltotilkut, mitkä uutisasukas on kannakselle raivannut, ovat usein aivan aitaamattomia, toisinaan peräti mitättömällä aidalla muka suojatut. Kun nyt porolauma, joka lukee 500 eli 1,000 päätä eli enemmänki, tulee tämmöiselle paikalle, se tietysti jatkaa matkaansa vanhan totutun tavan mukaan pitämättä tarkkaa vaaria siitä, polkeeko viljeltyä tai viljelemätöntä maata; vaan helppo on ajatella, minkänäköiseksi viljelys muuttuu kun tuommoinen lauma on siitä mennä sukinut yli. Ilman riidatta ja tappelutta lappalainen sentähen harvoin noista paikoista pääsee ja useimmiten seuraa poikkimenon jälkeen käräjänkäynti vahingonpalkkiosta[21].
Ruijan lääni on sivilihallintonsa puolesta jaettu viiteen voutikuntaan: Alattio, Hammerfest, Taana, Vuoreija ja Varanki. Kuki voutikunta taas jakaantuu useaan piirikuntaan, herred, joka luullakseni vastaa meidän nimismiespiiriä; näitä piiriä oli Ruijan läänissä v. 1875 yhteensä 17. Kaupungit muodostavat samoin kuin meillä oman oikeus- ja kuntapiirin, jonka esimiestä eli pormestaria sanotaan kaupunginvoudiksi, byfogde. — Tromssan läänissä on ainoastaan yksi voutikunta, Senjen og Tromsö, jonka 18:sta "herredistä" 6 voipi lukea Ruijan maakuntaan kuuluvaksi: Naavuono, Kierua, Jyykeä, Paatsivuono, Tromssansalmi ja Kalsa.
Kirkollisessa suhteessa koko Ruija kuuluu Tromssan hippakuntaan ja on jaettu provastikuntiin, jotka taas jakauvat pitäjiin, præstgjeld, kappelinensa, annex.