Nordkaapaa, joka on 71° 10' leveydellä, mainitaan tavallisesti Europan pohjoisimmaksi niemeksi; tarkkaan ottaen tämä ei kuitenkaan ole oikein. Länsipuolella Nordkaapaa, siitä erotettuna lahen kautta, pistää Knivskärodd vielä pohjemmaksi jonku pari virstaa. Tämä niemeke on kuitenki hyvin matala ja kaitainen ja lienee siitä syystä pidetty kovin halpana asetettavaksi Nordkaapan edelle; mahollista myöski, että se ennen aikaan on ollut veden alla.
Lännen puolella Knivskäroddia on Tunäs niminen niemi, joka ennen vanhaan oli pohjoisin asuttu paikka maan päällä. V. 1567 siinä oli koko 32 verotaloa (Friis). Nyt paikka on autio ja mailman pohjoisimmat asukkaat, muutamat norjalaiset ja yksi suomalainen perhe, tavataan tätä nykyä Skaarsvågissa heti itäpuolella Nordkaapaa.
Magerön ympäri kierrettyä pantiin kurssi länsi-etelään päin. Ne paikat, joissa höyry sitte kävi, olivat Gjesvär, Maasö, jossa oli kirkko, Havösund ja Bolfsöhavn, josta viimeisestä kuljettiin suoraan Hammerfestiin. Luonto muuttuu länsipuolella Nordkaapaa vähän toisenlaiseksi sikäli, että nyt alkaa leveä saaristo, jota yhtämittaa kestää puolisataa penikuormaa etelään päin Vestfjordiin saakka Lofotin saarten alle. Mageröstä itäänpäin ei mitään saaristoa löydy suojaksi jäämeren aaltoja vastaan, joku yksinäinen pieni luoto vain siellä täällä, niinkuin Vuoreijan ja Haaneian saaret Varangissa, joku saari Supuskan edustalla ja Oneikan saari Karabellan niemen rannoilla sekä Kilttinä Kuolavuonon suussa. Länsiruijassa myöski maa nousee korkeammaksi ja itä-Ruijan tasaisten vuori-ylänköjen sijaan astuu terävähuippuiset vuoriharjut. Kasvullisuuden puolesta kaikki sentään pysyy kappale matkaa eteenpäin yhtä kolkkona kuin idempänä, niin että saarten ja mantereen rannat ovat paljasta kallioa, milloin punertavaa, milloin harmajaa, milloin mustaa; pieniä ruohikkokenttiä vain kalastuspaikoissa näkee. Yhtäkaikki matkustus nyt niinkuin saaristossa ainaki on vaihettelevampi ja hauskempi. Magerö ja siitä länteen tulevat yhtä pohjoiset saaret: Maasö, Hjelmsö, Rolfsö, y.m., muodostavat oman pitäjän Maasö, jonka väkiluku 1876 oli 1,322 henkeä. Suomalaisia oli niistä 69, lappalaisia 480, sekarotuisia 186. V. 1855 oli Maasössä suomalaisia vain 10 henkeä, joten niiden lukumäärä täällä siis näkyy verraten isosti karttuneen. Kistrannin pitäjässä, joka ulottuu ympäri Porsanginvuonon, oli asukasmäärä viime väenlaskussa 1357 henkeä, niistä suomalaisia 162, lappalaisia 606, sekarotulaisia 293, norjalaisia 206. V. 1855 oli Kistrannissa suomalaisia 270, joten niiden lukumäärä täällä näyttää vähentyneen; vaan huomattava on ensinki, että v. 1855 näkyy Kistranniin luetun myöski Kaarasjoki, jossa 1876 oli 24 suomalaista ja 7 sekarotuista (sekä 483 lappalaista ja 26 norjalaista), joten suomalaisten yhteinen lukumäärä molemmissa seurakunnissa siis tekisi 186, sekä toiseksi, että noista sekarotuisista, joita ei v. 1855 erittäin mainita, toinen puoli ehkä on luettava suomalaisiksi, niin että meikäläisiä kaikkiaan siis karttuu 336. Jollei suomalainen väestö Kistrannissa siis olekaan sanottavasti enennyt, ei sen ainakaan olisi pitänyt vähetä.
Klo 10 lauvantai-iltana 5 p. elok, Haakon Adalstein höyrysi
Hammerfestin, mailman pohjoisimman kaupungin, satamaan.
Hammerfest.
Hammerfest on perustettu Hvalö eli Kvalö nimisen saaren (Valassaaren) länsirannalle, luoteesta päin saareen pistävän lahen perukan ympäri. Kaupungin-oikeudet sai paikka v. 1787, vaan asukkaita, vaikka vain joitakuita, siinä oli ollut ainaki 200 vuotta varemmin. Tämän vuosisadan alussa ei väkiluku vielä tehnyt kuin 77 henkeä ja v. 1835 ainoastaan 400, vaan vuoden 1855 jälkeen Hammerfest niinkuin Ruija yleensä on rivakasti edistynyt, että sen väkiluku v. 1875 jo oli noussut 2101:een henkeen eli enempään kuin kummassakaan Ruijan kahessa toisessa kaupungissa. Hammerfestissä asuuki Ruijan amtmanni eli maaherra.
Ulkonäöltään ei kaupunki ole mikään mainittava. Ranta on täynnä tavaramakasiineja ja niitten takana seisoo pienet, enimmästi 2-kertaiset puurakennukset, ryhmitettyinä likekkäin toisiansa, kaitaisten katujen varsilla. Se ala, jolle kaupunki on rakettu, on hyvin ahas. Heti kaupungin takaa kohoaa jyrkkä ja korkea vaara, Sadlen, "Satulavaara", jonka pää ulottuu niin lähelle lahen perukkaa, että väliin vain on jäänyt yhen kaupunginkorttelin leveys; ja tällä kaitaisella alalla suurin osa kaupunkia sijaitsee. Ainoastaan länsipäässä on vähän avarammalta tilaa pitkin lahen rantaa; siellä seisoo kaupungin v. 1840 rakettu kirkko. Itäpuolella kaupunkia laskee vähäinen puro mereen ja kun sen vartta kulkee muutaman askeleen ylöspäin, aukeaa itä-etelään päin pieni laakso, jonka pohjassa on lammikko, "Storvandet". Lammin rannat ovat tehty niittymaiksi, joitten vihannuus miellyttävästi koskee silmään, ja siellä täällä näkyy joku huvila, että paikka on jotenki sievä; puuta ei kuitenkaan löydy ainoaakaan. Pitkin lahen itärantaa kulkee kaupungista noin virstan pituinen maantie siihen niemennokkaan, Fuglnäs, lintuniemi, joka lahen suussa idästä päin pistää mereen, muodostaen luonnollisen möljän aavan meren aaltoja vastaan.
Ylimalkaan ei Hammerfest tee vieraaseen minkään edullisen vaikutuksen; siksi sillä on liian pohjoinen (arktillinen) luonne. Tuota pientä, itsessään kyllä mitätöntä laaksoa kaupungin itäpuolella lukuun ottamatta, on kaupungin ympäristö paljasta jylhää kallioa, jossa luonnon ainoa elonmerkki on nuo monilukuiset, kimeä-ääniset merilinnut. Kaupungista ei edes, niinkuin Vesisaaressa, ole mitään laajempaa näköalaa tarjona; vähänkään ympärilleen nähäksensä täytyy kiivetä vaaralle kaupungin eteläpuolella. Ilma kaupungissa on turmeltunut siitä hajusta, minkä lukemattomat, täyteen ripustetut kala-jällit ja puolessa sadassa, jollei useammassa, isossa padassa kiehuvat maksat ympärillensä levittävät. Syksyn ja talven aikana mahtanee pimeys kaupungissa olla vieläki suurempi kuin muissa paikoin Ruijassa, kun vasta mainittu "Satulavaara" estää ensin alhaalle vaipunutta aurinkoa ja sitte, auringon täydellisen katoamisen jälkeen, eteläiselle taivaanrannalle sydänpäiväksi ilmestyvää valon kajastusta kaupunkiin näkymästä. Kylmäksiki norjalaiset moittivat paikkaa, ja moitteessa varmaan on perää, koska esm. v. 1867, joka tosin oli harvinaisen kolkko vuosi, vielä 16 p. heinäk. lammikko kaupungin itäpuolella oli jäässä! Kylmyyttä ei kuitenkaan saa käsittää äkeäksi pakkaseksi, sillä talvella meri, joka aina on sulana, lämmittää ilmaa ja estää pakkasta kovin kiihtymästä, vaan on kylmyys ymmärrettävä tasaiseksi kolkkoudeksi. Skandinavian kaupungeista kiihtyy pakkanen kovimmalleen Haaparannalla.
Hammerfestillä on vähän epämukava asema sikäli, että se tuolla etäällä meren saaressa, johon kulku talvisaikana on hyvin hankala, on aivan erotettu sisämaasta, luonnollisesta kaupantekoalastaan. Vaan Hammerfest on perustettu yksistään kalastusta varten ja sitä tarkotusta silmällä pitäen tuskin olisi edullisempaa asemaa kaupungille voitu saada. Sillä Hammerfest on ihan sen valtaväylän partaalla, joka länsi-Norjasta kulkee itä-Ruijaan; jokainen matkamies siihen poikkeaa ja itä-Ruijassa kalanpyynnissä olleista hyvin moni siihen myöpi saaliin. Vaikka vähän lännenpuolessa Ruijaa voipi Hammerfest ottaa osaa kalanpyyntiin itä-Ruijassaki, jos kala sinne ilmestyy, sillä kaikki saalis kuitenki viedään länteen ja etelään päin. Länsi-Ruijan kalastukseen sitävastoin Vesisaaren ja Vuoreijan asukkaat eivät sanottavasti, jos ollenkaan, voi ottaa osaa. Pitemmille pyytöreissuille ylös pohjaa kohti on Hammerfestistä tietysti myöski hyvä tilaisuus lähteä, ja säännöllisesti kaupungista toimitetaanki retkiä sekä Huippuvuorille hylkeen, mursun y.m. pyyntiä varten että matalikoille eli "pankeille" aavassa meressä holkerin pyyntiä varten. Edellisestä pyynnistä on vähän alettu luopua, kun mursu on käynyt yhä harvinaisemmaksi liiallisen pyynnin tähen, vaan jälkimäistä harjotetaan yhä hyvällä menestyksellä.
Osotteeksi kuinka vireä kauppakaupunki Hammerfest on, tahon muutamasta Ruijan sanomasta tähän ottaa kertomuksen liikkeestä kaupungissa v. 1882. Silloin klareerattiin sisään tullikamarissa: 16 norjalaista laivaa, 1 ruotsalainen, 2 tanskalaista, 3 saksalaista, 1 englantilainen, 2 venäläistä höyryä, matkalla Jeniseihin, 48 venäläistä rannikko-alusta, ja 39 norjalaista, ulkomaalta lähtenyttä postihöyryä, eli yhteensä 112 laivaa, kantaen 29,428 tonia. Näistä klareerattiin ulos: 11 norj. laivaa Vienaan painolastilla, 3 Englantiin 1,436 tynn. traanilla ja 3,000 kilogr. valaanruodoilla, 2 Italiaan 423,503 kilogr. kapakalalla, "Rundfisk";[26] 6 ulkomaan laivaa Vienaan painolastilla. Noilla norj. postihöyryillä ulosvietiin 9217 tynn. traania ja 129,600 kilogr. kapakalaa, siis yhteensä viety 10.653 tynn. traania, 3000 kilogr. valaanruotoja, 553,103 kilogr. kapakalaa; sitäpaitsi höyryissä vietiin ulos 94 kilogr. poronsarvia, 4 elävää karhua, 3 karhunnahkaa ja 69,028 kilogr. kapasaitaa Ruotsiin.