[12] Väkiluku koko Viipurin läänissä oli v. 1870 276,000, v. 1880 301,000 henkeä, enennys siis noin 9 prosenttia, joka 20 vuotena tekisi 18 % eli ei täyttä viidettä osaa. Jäämeren rannalla enennys, niinkuin juuri näimme, on ollut 300 %, siis suunnattomasti suurempi.
[13] Jos noilla rauhakirjassa tavattavilla sanoilla, että rajan piti kulkea "allt in i hafvet", oikein meren "sisään", olisi erittäin tarkotettu mitään, niin ne parhaiten sopisivat viittaamaan rajan päättymistä Karabellan maan sanottuun luoteisnokkaan, joka terävänä kärkenä ja edemmäksi kuin mikään muu niemi ryssän rannalla pistää mereen; vaan mahollista on, että noilla sanoilla ei ole muuta tarkotettu kuin rajan kulkua mereen "asti". Omituista yhtäkaikki on, että mainitulla luoteisnokalla, jota norjalaiset muinoin nimittivät "Carlsgamoddeksi", on lapiksi nimi aide-njarga, aita-niemi, joka viittaa siihen, että niemellä olisi ollut joku rajotuksen merkitys.
[14] Hauska olisi tietää, mitä perusteita rajankäynnissä 1830 noudatettiin, kun rajamme tuli kulkemaan niin paljo lännempänä kuin mitä Venäjän kartat osottavat. Näitähän olisi sopinut perusteiksi ottaa, kun meillä arvaten ei karttoja ollut.
[15] Ks. Friis, En sommer i Finmarken, 1880, siv. 108. — Kumma etteivät Suomen kirjailiat näistä kartoista ole puhuneet mitään.
[16] Sisämaassa, 3 neljänneksen päässä Pykeijasta, löytyy somaniminen vaara Patteritunturi. Muutamia vuosia taapäin eräs norjan herra oli tälle vaaralle pystyttänyt 3 kyynärää korkean kivipaalun eli -pyykin, ja puhe oli silloin käynyt, että se oli vanha rajapaikka.
[17] Vastapäätä Annijoen suuta Varanginvuonon etelärannalla on pieni lahti, jonka nimi norjaksi on Gandvik (siis Kannanlahti!). Suomeksi lahen nimi kartan mukaan on Juurivuono.
[18] Jälestäpäin, sittekun ylläseisova jo oli kirjotettu, olen nähnyt pienemmän Ruotsin ja Norjan seinäkartan, jonka Maatieteellinen Seura (geografiska inrättningen) on ulosantanut ja C.P. Hällström tehnyt v. 1815. Siinä kulkee Norjan raja Kolmisoivasta Reisvuonon perukkaan. — Mitään "yhteisaluetta" ei karttaan ole merkitty.
[19] Oloja Varangissa kuvaa sattuvasti seur. tapaus, josta kuulin matkallani. Eräs Suomen virkamies oli Varangissa kerran leikillään kertonut, että Venäläinen kohta tulee vallottamaan itä-Ruijaa. Väestö s.o. suomalaiset joutui tästä aivan ilon vimmaan, uhitteli norjalaisille, että pian heidän valtansa loppuu, koko maakunta oli täydessä häiriössä ja tuon perättömän puheen levittäjä pelastui vankeudesta ainoastaan senkautta, että itä-Ruijan virkamiehille sattui olemaan hyvä tuttu.
[20] Muist. Etelä-Varangin pitäjän luoteisraja kulkee Kolmisoivasta Juurivuonon itäpuolelle; naapuri-seurakuntana on Uuniemi. Uuniemessä, varsinki sen eteläpuolelle Varanginvuonoa tulevassa osassa, asuu melkein yksistään lappalaisia ja siitä mitä tässä luvussa on etelä-Varangin seurakunnasta lausuttu, sopii siis Uuniemen etelä-osaan oikeastaan vain se, mikä lappalaisia koskee.
[21] Uusin asetus muuttolappalaisista Ruotsissa ja Norjassa, annettu 6 p. kesäk. 1838, järjestää kuitenki tässä mainitut seikat paremmalle kannalle, säätäen 5 §:ssä, että porojen vanhoja kulkuteitä ei saa sulkea ja että, missä niin on jo tapahtunut, ne valtion huolenpidosta ovat uudestaan avattavat.